Helsinki Winner 2014 KV 6.12.2014

Tuomari: Jarmo Vuorinen

 

Meksikonkarvatonkoira, iso

Nartut, nuorten luokka

  • Dama De La Primavera Hermosa / ERI1

Nartut, valioluokka

  • Charanda / ERI1, SA, PN1, CACIB, ROP, HEW-14 

 

Meksikonkarvatonkoira, keskikokoinen

Nartut, nuorten luokka

  • Shurano Saffi / ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB, ROP, HEW-14

Nartut, valioluokka

  • Nice Queen / EH1

 

Meksikonkarvatonkoira, pieni

Nartut, juniorluokka

  • Gris Montenegro Dinara / ERI1, HEJW-14

 

Perunkarvatonkoira, iso

Nartut, pentuluokka

  • Dutch Rebels Mabida / PEN1, KP, ROP-pentu
  • Omicron’s Lucuma (karvallinen) / PEN2

Urokset, avoin luokka

  • Wanhan Wuoren Kunnian Puolesta / EH1

Urokset, valioluokka

  • Golden Orpheus Nano Frost / EH2
  • Sonqo Suwa Brillar Regulus / ERI1, SA, PU1, CACIB, VSP, HEW-14

Urokset, veteraaniluokka

  • Wanhan Wuoren Naamion Welho / ERI1, SA, PU2, VSP VET, HEVW-14

Nartut, valioluokka

  • Golden Orpheus W-Wuoren Arctic Tern / ERI1, SA, PN1, CACIB, ROP, HEW-14
  • Icy Star’s Witch Hunt / ERI3
  • Wanhan Wuoren Naisen Maailma / ERI2, PN2, VACACIB

Nartut, veteraaniluokka

  • Ebby Nort Brun / ERI1, PN3, SA, ROP VET, HEVW-14

 

Perunkarvatonkoira, keskikokoinen

Nartut, pentuluokka

  • Omicron’s Pepino / PEK2
  • Omicron’s Sauco (karvallinen) / PEK1, KP, ROP-pentu

Urokset, valioluokka

  • Yerupaja Hiking For Glory / ERI1, SA, PU1, CACIB, VSP, HEW-14

Nartut, juniorluokka

  • Star Anakin’s The Nakend Beauty / ERI1, HEJW-14

Nartut, valioluokka

  • Tekla / EH3
  • Wanhan Wuoren Haltialaulu / ERI1, SA, PN1, CACIB, ROP, HEW-14
  • Wanhan Wuoren Onlygirl Inthe World / EH2

Nartut, veteraaniluokka

  • Wanhan Wuoren Walon Kajastus / ERI1, ROP VET, HEVW-14

 

Perunkarvatonkoira, pieni

Urokset, nuorten luokka

  • Cachin Guerrero Awkileira / ERI1, SA, PU2, SERT, VACACIB

Urokset, valioluokka

  • Juansito Del Ngorongoro / ERI1, SA, PU1, CACIB, ROP, HEW-14

 

Tulokset ja korjaukset:
Henni Reunanen / henni.reunanen@sukaro.net

Lahti PN 26.10.2014

Tuomari: Helin Tenson, Viro

 

Perunkarvatonkoira, iso

Nartut, pentuluokka

  • Omicron’s Lucuma (karvallinen) / PEN1, KP, ROP-pentu

 

Perunkarvatonkoira, keskikokoinen

Nartut, pentuluokka

  • Omicron’s Pepino / PEN1

 

Tulokset: Liisa Pelanteri
Korjaukset: Henni Reunanen / henni.reunanen@sukaro.net

Päivitetty Koirarekisteriohje 2015

Kennelliiton hallitus hyväksyi kokouksessaan 2.10.2014 muutaman päivityksen Koirarekisteriohjeeseen. Kyseessä ovat lähinnä muutamien ohjeen kohtien selkiyttäminen sekä eräiden toimintojen joustavuuden lisääminen.

Päivitetty ohje tulee voimaan 1.1.2015 ja määräykset koskevat ohjeen voimaan tulon jälkeen tapahtuneesta astutuksesta syntyneitä pentueita sekä rekisteröitäviä tuontikoiria. Jos jokin Koirarekisteriohjeen ehto on lieventynyt, voidaan sitä soveltaa jopa takautuvasti.

Kennelliiton hallitus on hyväksynyt 1.6.2015 voimaan tulevan ohjeistuksen jalostustarkastusten järjestämisestä ja näistä tarkastuksista tullaan tallentamaan tietoa Kennelliiton järjestelmään. Uroksen kiveslausunnoksi voidaankin jatkossa hyväksyä myös virallisessa jalostustarkastuksessa annettu lausunto.

Kasvattajan alaikärajaksi on Kennelnimisäännön nykyisten ehtojen mukaisesti päivitetty 18 vuotta.

Käytännön helpotusta on tulossa ulkomaisten DNA-tutkimustulosten hyväksymisen osalta. Jatkossa tuontikoirista, ulkomaisista jalostuskoirista ja tuontisperman osalta hyväksytään myös muiden kuin Kennelliiton hyväksymien laboratorioiden antamat ISAG-standardin mukaiset DNA-tunnisteet ja polveutumisen varmistukset. Koiran tunnistusmerkinnän on ilmettävä lausunnosta, mutta lausunnon mukana ei tarvitse toimittaa todistusta näytteenotosta. Tuontikoirista, ulkomaisista jalostuskoirista ja tuontisperman osalta hyväksytään samoin myös sellaiset ulkomaiset tulokset, jotka koskevat T-box mutaatiota ja joiden mukana on eläinlääkärin antama todistus näytteenotosta sekä tunnistusmerkinnän tarkastamisesta näytteenoton yhteydessä.

Ohjeeseen on myös lisätty ehto, että kasvattajan nimiin tai koiralle voidaan merkitä korkeintaan yksi Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastainen pentue EJ-rekisteriin. Ohjeen kohdassa 7.5 määritellään, että tässä tarkoitetaan aivan lähisukuisten koirien parittamista keskenään (vanhempi ja jälkeläinen tai täyssisarukset keskenään) tai sellaisen koiran parittamista, jolla on Kennelliiton hyväksymissä virallisissa lonkkaniveldysplasia-, kyynärniveldysplasia-, polvilumpioluksaatio- tai spondyloositutkimuksissa asteikon huonoin tulos. Muutos on täysin vastaava kuin ennestään Perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelman (PEVISA) vastaisia pentueita rekisteröitäessä: rekisteröidään vain yksi PEVISA-ohjelman vastainen pentue per kasvattaja tai per koira. Periaatteena on, että yhden erehdyspentueen saa vielä rekisteröityä, mutta siitä kerrasta on syytä ottaa opiksi eikä uusia virhettä.

Koiria on käytännössä saatettu siirtää EJ-rekisteriin kyseenalaisin perustein, jotka eivät liity jalostukseen. Koirien siirtoa EJ-rekisteriin ja FI/ER-rekisterin välillä on nyt tarkennettu. Koiran omistajan pitää anomuksessaan esittää jalostuksellinen syy siirrolle ja syy merkitään koiran tietoihin. Omistaja viime kädessä vastaa ilmoittamansa syyn totuudellisuudesta.

Lisäksi määritellään, että Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastaisen jalostuskäytön vuoksi EJ-rekisteriin merkittyä koiraa ei voi siirtää FI/ER-rekisteriin.

Lähde: Suomen Kennelliitto/WWW-sivut

EVIRA: Lemmikkieläinpassi uudistuu vuoden lopussa

Lemmikkieläinpassi uudistuu vuoden 2014 lopussa. Euroopan unionin uusi lemmikkieläinasetus tuo muutoksia koirien, kissojen ja frettien siirtoihin EU-maiden välillä.

Uusi lemmikkieläinpassi otetaan käyttöön 29.12.2014, minkä jälkeen myönnetään vain uudistettuja passeja. Siirtymäaikaa ei ole. Nykymuotoisia passeja myönnetään 28.12. saakka, ja ne ovat voimassa eläimen elinajan. Passin uudistuminen ei vaadi toimia lemmikkieläimen omistajalta.

”Jos lemmikkieläimellä on jo passi, ei uutta tarvitse hakea. Passin saa jatkossakin ostaa eläinlääkäriltä, ja se myönnetään vain koirille, kissoille ja freteille. Passin hinta nousee, koska siihen on lisätty uusia turvaominaisuuksia, joilla pyritään estämään passin väärinkäyttö”, sanoo ylitarkastaja Virva Valle Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Eläinlääkäreille tulee muutoksia passin täyttämiseen ja uutena kirjanpitovelvollisuus myönnetyistä passeista. Lemmikkieläimen omistajan kannattaa ottaa huomioon, että joulun ja vuodenvaihteen välisenä aikana uudistuneita passeja ei välttämättä ole saatavilla eläinlääkäriasemalta.

Matkustusehtoihin ja pentujen rokotusikään tulee muutoksia

Passiuudistuksen lisäksi lemmikkieläinasetus tuo muita muutoksia koirien, kissojen ja frettien siirtoihin EU-maiden välillä. Muutokset tulevat voimaan 29.12. kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Yksi tärkeä muutos koskee tuontivaatimuksiin kuuluvaa eläimen raivotautirokotusta. Uuden asetuksen mukaan pennun saa rokottaa raivotautia vastaan 12 viikon iästä lähtien. Ennen 12 viikon ikää annetut rokotukset eivät anna tarvittavaa immuniteettisuojaa raivotaudille. Muutoksia tulee myös muun muassa alle kolmen kuukauden ikäisten rokottamattomien pentujen matkustusehtoihin.

Nykyisin omistajalla saa olla mukana enintään viisi koiraa, kissaa tai frettiä ilman, että matka määritellään kaupalliseksi siirroksi. Jatkossa enimmäismäärä saa olla suurempi kuin viisi, mikäli matkan tarkoituksena on osallistuminen kilpailuihin, näyttelyihin tai niihin liittyviin koulutuksiin. Osallistumisesta on oltava mukana kirjallinen todistus. Tarkempaa lisätietoa muutoksista on saatavilla Eviran verkkosivuilta joulukuussa 2014.

Lemmikkieläinpassi on pakollinen koirille, kissoille ja freteille kaikissa EU-maiden välisissä kuljetuksissa. Passi otettiin käyttöön heinäkuussa 2004 EU:n alueella.

Lue lisää:
Koirien, kissojen ja frettien tuonti EU-maista Suomeen 
Lemmikkieläinpassi

Lisätietoja:
ylitarkastaja Virva Valle, p. 040 489 3359
Neuvontapuhelin (lemmikkieläinten tuonti ja vienti, EU-maat, Norja ja Sveitsi): p. 029 530 0401 (ma-ke klo 9–11), ehyt /files/images/at-merkki.gif : 1Kb  evira.fi

Syyskokouskutsu 2014

Ystävällisesti kutsumme teidät Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen.

PaikkaRavintola La Morena, Niemenmäentie 2, 00350 Helsinki

Aika: su 23.11.2014 n. klo 13:00 alkaen

Kokouksessa esillä olevat asiat

  1. Kokouksen avaus
  2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  3.  Valitaan kokouksen:
    1. puheenjohtaja
    2. sihteeri
    3. kaksi (2) pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa
  4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. Esitellään toimintasuunnitelma- tulo-, ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksut vuodelle 2015
  6. Valitaan hallituksen varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle.
    Erovuorossa ovat:

    1. Matilainen Kaisa (sihteeri)
    2. Virtanen Nina
    3. Rautio Mirka
  7. Hallituksen varajäsenten valinta kaudeksi 2015
  8. Valitaan kaksi (2) toiminnantarkastajaa sekä heille varatoiminnantarkastajat
  9. Muut mainitsemattomat asiat
  10. Kokouksen päättäminen

TERVETULOA MUKAAN VAIKUTTAMAAN!

Evira: Koirien maahantuontiin voi liittyä odottamattomia riskejä

Koirien liikkuminen Euroopassa sekä koirien tuonti Suomeen myös Euroopan ulkopuolelta on yleistynyt viime vuosina. Lisääntyneeseen lemmikkien matkustamiseen, jalostus- ja näyttelytoimintaan sekä ulkomailta tuotuihin koiriin voi liittyä odottamattomia riskejä. Myös laillisesti maahantuotujen koirien mukana saattaa tulla odottamaton eläintauti.

Pennun taustat tarkastettava

Aina koirien aikaisemmista elinoloista ei ole tietoa. Jotkin Suomessa myytävistä koirista ovat voineet kasvaa niin kutsutuissa pentutehtaissa. Pentujen ravitsemustila on usein heikko ja ne voivat kärsiä kuljetuksen aiheuttamasta stressistä. Epäsiisteissä olosuhteissa pennut saavat herkästi ripulitauteja, joita ovat esimerkiksi kokkidioosi, giardioosi ja kampylobakterioosi. Samoja taudinaiheuttajia esiintyy myös Suomessa. Tartunnat paranevat yleensä hyvin yleiskunnon kohetessa, mutta sairastuneet pennut voivat tartuttaa vastaanottopaikassa muita pentuja. Aikuiset koirat eivät yleensä sairastu.

On myös mahdollista, ettei emiä ei ole rokotettu asianmukaisesti, eikä niille ole välttämättä kehittynyt luonnollista immuniteettia esimerkiksi parvovirusta vastaan. Suojaamattomat pennut saavat helposti parvovirustartunnan Suomessa, kun ne viedään ulos ensimmäisen kerran.

Bruselloosi kannattaa tutkia lähtömaassa

Jalostukseen käytettävien koirien tuonnissa olisi tärkeää ottaa huomioon Brucella canis -bakteeri-infektion mahdollisuus. Bruselloosi leviää pääasiassa abortoitujen sikiöiden ja kohtueritteiden sekä siemennesteen ja virtsan välityksellä. Siitokseen käytettävät koirat olisi hyvä tutkia B. canis -vasta-aineiden varalta jo lähtömaassa.

Herpesvirusta myös Suomessa

Koirat voivat saada herpesvirustartunnan esimerkiksi ulkomaan näyttelymatkalla tai tuontikoiran mukana. Herpes tarttuu lähikontaktissa eikä siihen tarvita astutusta. Koiran herpesvirusta esiintyy Suomessakin.

Pennut saavat tartunnan synnytyksen yhteydessä synnytysteissä. Jos pennut eivät saa emältä suojaavia vasta-aineita maidon kautta, voi tartunta johtaa kuolemaan johtavaan yleisinfektioon.

Hyönteiset levittävät tauteja

Monet alkueläinten aiheuttamat taudit leviävät hyönteisten välityksellä. Ulkomaille matkustavilla koirilla on syytä olla suojaava lääkitys tartuntojen estämiseksi. Lisäksi on hyvä tarkistaa kaikki tuontikoirat ja Suomeen palaavat koirat salamatkustajien, etenkin kirppujen ja ruskeiden koiranpunkkien varalta.

Ilmastonmuutoksen myötä myös Suomeen voi kehittyä uusille hyönteislajeille otolliset olosuhteet. Suomalaisilta koirilta löydettiin ensimmäisen kerran leishmanioosi vuoden 2014 kesällä. Vaikka Suomen luonnossa ei todennäköisesti ole leishmanioosin levittämiseen sopivia hyönteisiä, voi tartunta levitä myös siemennesteen, koiranpureman tai erittävän kudosmuutoksen välityksellä.

Lähde: Evira

Syyskokouskutsu 2013

Ystävällisesti kutsumme teidät Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen.

Paikka: Koulunraitti 21, 19920 Pappinen (Joutsa)

Aika: la 31.08.2013 n. klo 14:00

Kokouksessa esillä olevat asiat

 

  1. Kokouksen avaus
  2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  3.  Valitaan kokouksen:
    1. puheenjohtaja
    2. sihteeri
    3. kaksi (2) pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa
  4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. Esitellään toimintasuunnitelma- tulo-, ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksut vuodelle 2014
  6. Valitaan yhdistyksen puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi (2) vuodeksi.
    Vuoden 2014 alusta aina vuoden 2015 loppuun)
  7. Valitaan hallituksen varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle.
    Erovuorossa ovat:

    1. Margitta Kontinen
    2. Nicke Laakkonen
    3. Anne Vornanen-Mitrunen
  8. Hallituksen varajäsenten valinta kaudeksi 2014
  9. Valitaan kaksi (2) toiminnantarkastajaa sekä heille varatoiminnantarkastajat
  10. Muut mainitsemattomat asiat
  11. Kokouksen päättäminen
TERVETULOA MUKAAN!!

Vuosikokous Sunnuntai 25.5.2014 klo 12:00

Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo Ry:n vuosikokous 2014 pidetään Renkomäen ABC-huoltoasemalla. Täten ystävällisesti kutsumme teidät osallistumaan vuosikokoukseemme.

Tervetuloa vaikuttamaan

  • PAIKKA:
    ABC Renkomäki,
    Simolanmutka 1
    15680 LAHTI
  • AIKA
    25.5.2014 kello 12:00 alkaen

KOKOUKSESSA ESILLÄ OLEVAT ASIAT

  1. Kokouksen avaus
  2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  3. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi (2) pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa
  4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. Esitetään vuoden 2013 tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
  6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
  7. Muut mainitsemattomat asiat
  8. Kokouksen päättäminen

Mikäli haluat saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokoukseen käsiteltäväksi, on siitä ilmoitettava kirjallisesti hallitukselle viikkoa ennen kokousta eli viimeistään 10.05.2014 mennessä.

TERVETULOA!
Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo ry
Hallitus

 

Vuoden Voitokkain 2013

Vuoden Voitokkaimmat koirat pyritään palkitsemaan
tulevan yhdistyksen Vuosikokouksen yhteydessä.

VUODEN VOITOKKAIN KOIRA 2013

Rotu Pisteet
1 BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA

perunkarvatonkoira, pieni

Uros 1174
2 SONQO SUWA BRILLAR REGULUS

perunkarvatonkoira, iso

Uros 1166
3 FULLIBUS SUPER TROUPER

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 1120
4 CHARANDA (HERNANDEZ)

meksikonkarvatonkoira, iso

Narttu 1099
5 JAMMING TAIL ’CUZ I CAN meksikonkarvatonkoira, iso Narttu 1086
6 WANHAN WUOREN HALTIALAULU

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 984
7 ICY STAR’S WITCH HUNT

perunkarvatonkoira, iso

Narttu 976
8 YERUPAJA HIKING FOR GLORY perunkarvatonkoira, keskikok. Uros 954
9 UNAY KHUYAY CHANIYUQ SUMAQ perunkarvatonkoira, pieni Narttu 932
10 BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY QAWAX perunkarvatonkoira, pieni Uros 834
11 TEKLA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 712
12 YERUPAJA MAKE MOMMY PROUD

perunkarvatonkoira, keskikok.

Uros 655
13 WONDERLAND ITAR DEBORAH BEAUTY

meksikonkarvatonkoira, iso

Narttu 631
14 HEIDI BOUQUETTE ANIKA VEVOS

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 595
15 SIPPELINS CHIELA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 560
16 WANHAN WUOREN NAAMION WELHO

perunkarvatonkoira, iso

Uros 552
17 BLUE CREST’S MILLENIUM TIZOC

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 512
18 JUANSITO DEL NGORONGORO

perunkarvatonkoira, pieni

Uros 488
19 WANHAN WUOREN HITTI ON PARAS

perunkarvatonkoira, keskikok.

Uros 464
20 JAMMING TAIL DON’T LET ME GET ME

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 395
21 BAY’S BUSHYFUR YANA QINTI

perunkarvatonkoira, pieni

Narttu 382
BIJOU DE PERU ANKUWILLKA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Uros 382
22 ICY STAR’S NEW QUEEN IN TOWN

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 379
23 OROMUSON BELLA BAMBINA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 370
24 ADENTRO CITLALLI

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 356
25 FAME FACTORY’S EXCLUSIVE

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 331
26 CHANTLI’S BIRROS BARRACUDA

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 312
27 ICY STAR’S WHAT JUST HAPPENED

perunkarvatonkoira, iso

Narttu 280
28 BAY’S BUSHYFUR YANANAWI

perunkarvatonkoira, pieni

Narttu 274
29 BAY’S BUSHYFUR NINA NAWIKUNA

perunkarvatonkoira, pieni

Narttu 271
30 BAY’S BUSHYFUR MOQOLAYQA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Uros 266
31 SIPPELINS THEOLA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 234
32 SONQO SUWA AMOR ZAFIRO

perunkarvatonkoira, iso

Uros 196
33 INDIGO LES FLEURS MYSTIQUES

perunkarvatonkoira, pieni

Uros 194
34 WANHAN WUOREN NAISEN MAAILMA

perunkarvatonkoira, iso

Narttu 148
35 RAHEL DAMITA YODA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 126
36 FABLED FAIRIE’S NEW HOPE

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 112
37  RAHEL OFELIA HEMERA

perunkarvatonkoira, pieni

Narttu 110
38 JAMMING TAIL ONE FOOT WRONG

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 84
39 JAMMING TAIL HICCUP

meksikonkarvatonkoira, iso

Uros 74
40 WANHAN WUOREN AURINGON LUPAUS perunkarvatonkoira, iso Narttu 74
FAME FACTORY’S JUST EXCELLENT

meksikonkarvatonkoira, iso

Narttu 54
41 RAHEL BERTHA HEMERA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 30
WANHAN WUOREN COOUC KUALCC

perunkarvatonkoira, iso

Narttu 30
42 RAHEL OSCAR HEMERA

perunkarvatonkoira, keskikok.

Uros 28
43 RAHEL ANABELL GIACHINO

perunkarvatonkoira, keskikok.

Narttu 24
PERUNKARVATONKOIRA PIENI Pisteet
uros
1 BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA 1174 ROV
2 BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY QAWAX 834
3 JUANSITO DEL NGORONGORO 488
4 INDIGO LES FLEURS MYSTIQUES 194
narttu
1 UNAY KHUYAY CHANIYUQ SUMAQ 932 VSV
2 BAY’S BUSHYFUR YANA QINTI 382
3 BAY’S BUSHYFUR YANANAWI 274
4 BAY’S BUSHYFUR NINA NAWIKUNA 271
5  RAHEL OFELIA HEMERA 110
PERUNKARVATONKOIRA PIENI
PENNUT
Pisteet
narttu
1 BAY’S BUSHYFUR YANA QINTI 21 ROV
pentu
PERUNKARVATONKOIRA KESKIKOKOINEN Pisteet
uros
1 YERUPAJA HIKING FOR GLORY 954 VSV
2 YERUPAJA MAKE MOMMY PROUD 655
3 WANHAN WUOREN HITTI ON PARAS 464
4 BIJOU DE PERU ANKUWILLKA 382
5 BAY’S BUSHYFUR MOQOLAYQA 266
6 RAHEL OSCAR HEMERA 28
narttu
1 WANHAN WUOREN HALTIALAULU 984 ROV
2 TEKLA 712
3 HEIDI BOUQUETTE ANIKA VEVOS 595
4 SIPPELINS CHIELA 560
5 ICY STAR’S NEW QUEEN IN TOWN 379
6 OROMUSON BELLA BAMBINA 370
7 SIPPELINS THEOLA 234
8 RAHEL DAMITA YODA 126
9 FABLED FAIRIE’S NEW HOPE 112
10 RAHEL BERTHA HEMERA 30
11 RAHEL ANABELL GIACHINO 24
PERUNKARVATONKOIRA KESKIKOKOINEN VETERAANIT   Pisteet
narttu
1 OROMUSON BELLA BAMBINA 458 ROV
vet
2 RAHEL DAMITA YODA 182
PERUNKARVATONKOIRA ISO Pisteet
uros
1 SONQO SUWA BRILLAR REGULUS 1166 ROV
2 WANHAN WUOREN NAAMION WELHO 552
3 SONQO SUWA AMOR ZAFIRO 196
narttu
1 ICY STAR’S WITCH HUNT 976 VSV
2 ICY STAR’S WHAT JUST HAPPENED 280
3 WANHAN WUOREN NAISEN MAAILMA 148
4 WANHAN WUOREN AURINGON LUPAUS 74
5 WANHAN WUOREN COOUC KUALCC 30
PERUNKARVATONKOIRA ISO
VETERAANIT
Pisteet
uros
1 WANHAN WUOREN NAAMION WELHO 602 ROV
vet
narttu
1 WANHAN WUOREN AURINGON LUPAUS 130 VSV
vet
MEKSIKONKARVATONKOIRA ISO Pisteet
uros
1 FULLIBUS SUPER TROUPER 1120 ROV
2 BLUE CREST’S MILLENIUM TIZOC 512
3 JAMMING TAIL DON’T LET ME GET ME 395
4 ADENTRO CITLALLI 356
5 FAME FACTORY’S EXCLUSIVE 331
6 CHANTLI’S BIRROS BARRACUDA 312
7 JAMMING TAIL ONE FOOT WRONG 84
8 JAMMING TAIL HICCUP 74
narttu
1 CHARANDA (HERNANDEZ) 1099 VSV
2 JAMMING TAIL ’CUZ I CAN 1086
3 WONDERLAND ITAR DEBORAH BEAUTY 631
4 FAME FACTORY’S JUST EXCELLENT 54
MEKSIKONKARVATONKOIRA ISO
PENNUT
Pisteet
narttu
1 WONDERLAND ITAR DEBORAH BEAUTY 28 ROV
pentu
2 GEMA DE MI ALMA 11
MEKSIKONKARVATONKOIRA ISO
VETERAANIT
Pisteet
uros
1 BLUE CREST’S MILLENIUM TIZOC 546 ROV
vet

Vuoden Voitokkain 2012

 

 KAIKKI KOIRAT  PISTEET
1  FULLIBUS SUPER TROUPER
 630
2  CHARANDA (HERNANDEZ)  628
3  JUANSITO DEL NGORONGORO  626
4  SONQO SUWA BRILLAR REGULUS  609
5  ADENTRO CITLALLI  590
6  BLUE CREST’S MILLENIUM TIZOC  539
7  ICY STAR’S WITCH HUNT  524
8  BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA  494
9  ICY STAR’S NEW QUEEN IN TOWN  492
10  YERUPAJA HIKING FOR GLORY  491
11  ICY STAR’S WHAT JUST HAPPENED  440
12  WANHAN WUOREN HALTIALAULU  407
13  TEKLA  394
14  SONQO SUWA AMOR ZAFIRO  387
15  XIBALBA’S OLLI  348
16  WANHAN WUOREN NAAMION WELHO  328
17  ADENTRO XOCHIQUETZAL  304
18  RAHEL ANABELL GIACHINO  303
19  CHANTLI’S BIRROS BARRACUDA  295
20  BAY’S BUSHYFUR AKLLA SUYANA  276
21  BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY QAWAX  263
22  FAME FACTORY’S EXLUSIVE  260
23  HAYA DEL NGORONGORO  243
 BIJOU DE PERU ANKUWILLKA  243
24  TZINACANTLI  242
25  WANHAN WUOREN NAISEN MAAILMA  207
26  BAY’S BUSHYFUR COYAN KUTIY  201
27 BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY LAWRAY 166
28  HEIDI BOQUETTE ANIKA VEVOS  158
29  BAY’S BUSHYFUR YANANAWI  149
 JAMMING TAIL ONE FOOT WRONG  149
30  OROMUSON BELLA BAMBINA  102
31  CANTLI’S BIRROS BARRACUDA  98
32  BAY’S BUSHYFUR YACHAY NAWIKUNA  92
 YERUPAJA MAKE MOMMY PROUD  92
 RAHEL ANTONIO GIACHINO  92
33  YERUPAJA STORY BEGINS  67
34  CHUIL  37
35  RAHEL DAMITA YODA  35
36  BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA  28
37  UNAY KHUYAY CHANIYUQ SUMAQ  27
38  WANHAN WUOREN COOUC KUALCC  2
 BAY’S BUSHYFUR QORI PUMA  2

PERUNKARVATONKOIRA, pieni

UROKSET PISTEET
1  JUANSITO DEL NGORONGORO
626 ROV
2  BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA 494
3  BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY QAWAX 263
4  CHUIL 37
NARTUT PISTEET
1  HAYA DEL NGORONGORO 243 VSV
2  BAY’S BUSHYFUR COYAN KUTIY 201
3 BAY’S BUSHYFUR AWARMATUY LAWRAY 166
4  BAY’S BUSHYFUR YANANAWI 149
  PENNUT PISTEET
1  BAY’S BUSHYFUR CHALLI NAWIKUNA uros 28 ROV
1  UNAY KHUYAY CHANIYUQ SUMAQ narttu 27 VSV

PERUNKARVATONKOIRA, keskikokoinen

UROKSET PISTEET
1  YERUPAJA HIKING FOR GLORY
491 VSV
2  BIJOU DE PERU ANKUWILLKA 243
3  BAY’S BUSHYFUR YACHAY NAWIKUNA 92
4  YERUPAJA MAKE MOMMY PROUD 92
5  YERUPAJA STORY BEGINS 67
NARTUT PISTEET
1  ICY STAR’S NEW QUEEN IN TOWN 492 ROV
2  WANHAN WUOREN HALTIALAULU 407
3  TEKLA 394
4  RAHEL ANABELL GIACHINO 303
5  BAY’S BUSHYFUR AKLLA SUYANA 276
6  HEIDI BOQUETTE ANIKA VEVOS 158
7  RAHEL DAMITA YODA 35
VETERAANIT PISTEET
1  OROMUSON BELLA BAMBINA narttu 102 ROV

PERUNKARVATONKOIRA,iso

UROKSET PISTEET
1  SONQO SUWA BRILLAR REGULUS
609 ROV
2  SONQO SUWA AMORZAFIRO 387
3  RAHEL ANTONIO GIACHINO 92
4  BAY’S BUSHYFUR QORI PUMA 2
NARTUT PISTEET
1  ICY STAR’S WITCH HUNT 524 VSV
2  ICY STAR’S WHAT JUST HAPPENED 440
3  WANHAN WUOREN NAISEN MAAILMA 207
4  WANHAN WUOREN COOUC KUALCC 2
 VETERAANIT PISTEET
1  WANHAN WUOREN NAAMION WELHO uros 328 ROV

MEKSIKONKARVATONKOIRA, iso

UROKSET PISTEET
1  FULLIBUS SUPER TROUPER
630 ROV
2  ADENTRO CITLALLI 590
3  XIBALBA’S OLLI 348
4  CHANTLI’S BIRROS BARRACUDA 295
5  FAME FACTORY’S EXLUSIVE 260
6  TZINACANTLI 242
7  JAMMING TAIL ONE FOOT WRONG 149
NARTUT PISTEET
1  CHARANDA (HERNANDEZ) 628 VSV
2  ADENTRO XOCHIQUETZAL 304
VETERAANIT PISTEET
1  BLUE CREST’S MILLENIUM TIZOC uros 539 ROV
PENNUT PISTEET
1  CHANTLI’S BIRROS BARRACUDA uros 98 ROV

Balkanin muotovalioarvoa ei tallenneta koiratietokantaan

Espoo, 6.9.2011 – Kennelliiton hallitus päätti kokouksessaan 25.8.2011, että Balkanin muotovalioarvoa ei tallenneta Suomen Kennelliiton koiratietokantaan. Balkanin muotovalioarvo ei ole Balkanin maiden kennelliittojen yhteisesti sopima valionarvo, eikä sille ole yhteisiä myöntämisperusteita ja sääntöjä.
Kennelliiton koiratietokantaan tallennetaan vain kansalliset käyttö- ja muotovalionarvot ja kansalliset voittajatittelit, kansainväliset valionarvot, Pohjoismaiden voittajatittelit sekä -valionarvot sekä FCI:n arvonäyttelyiden voittajatittelit (Maailman- ja maanosanäyttelyt).
Lisäksi koiratietokantaan tallennetaan Baltian muotovalion arvo, joka on Baltian maiden kennelliittojen yhteisesti vuonna 1997 hyväksymä valionarvo. Baltian muotovaliotittelin voi saada koira, joka on Latvian, Liettuan ja Viron muotovalio. Valionarvo anotaan Viron Kennelliitosta.

Lisätietoja:
Näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan esittelijä Paula Rekiranta puh. (09) 8873 0219

Copyright Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry.

 

Totuus kohutusta lakihankkeesta – Karannut lemmikki koe-eläimeksi?

Koe-eläin lakia ollaan muuttamassa niin, että se mahdollistaisi karanneiden ja villiintyneiden kotieläinten käytön.© Coloureboc.com
Lain muutoshanke on tyrmistyttänyt eläinten puolustajat. HESYn hallituksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen pelkää, että uudistuksen myötä palataan aikaan, jolloin tutkijoille myytiin jopa varastettuja eläimiä.

 

Nykyinen laki kieltää irrallaan tavattujen eläinten käytön eläinkokeissa, mutta lakimuutoksen myötä se tulisi tietyissä tilanteissa mahdolliseksi, kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola maa- ja metsätalousministeriöstä. Lakiesitys perustuu uuteen EU:n koe-eläindirektiiviin, joka kattaa uutena eläinryhmänä villiintyneet eläimet irrallaan tavattavien eläinten lisäksi.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys HESY antoi ministeriölle lausuntonsa lakiesityksestä. Yhdistys vastustaa lakia siltä osin kuin ”se mahdollistaa karanneiden, kadonneiden ja hylättyjen lemmikkien käytön koe-eläiminä”. Lakimuutos on herättänyt myös huolta ja suoranaista raivoa netin keskustelupalstoilla.

Poikkeustilanne
Pullola toteaa, että laista noussut huoli perustuu osittain väärinkäsitykseen. Hän korostaa, että lakiehdotuksessa irrallaan tavattujen kotieläinten käyttö olisi pääsääntöisesti kielletty, mutta eräissä tilanteissa lupa voitaisiin myöntää.

– Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että poikkeuslupa voitaisiin myöntää tilanteessa, jossa tutkimusta ei voitaisi tehdä millään muilla eläimillä. Silloinkin pitäisi olla vakava uhka ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle.

Lakiesitys kattaa eläinten käytön tieteellisiin ja opetustarkoituksiin. Hannele Luukkainen sanoo, että tieteellisen käytön määritteleminen on veteen piirretty viiva.

– Sanaa tieteellinen käytetään omiin tarkoitusperiin, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi Japanin valaanpyynnit, joita perustellaan tieteellisellä tutkimuksilla, vaikka valaan liha päätyy ravintoloihin.

– Tiede on todella heikolla pohjalla, jos kokeita ryhdytään tekemään löytöeläimillä.

Luvanvaraista
Eläinlääkintöylitarkastaja Pullola sanoo, että pelko lain väärinkäyttämiseen on turha, koska kokeita varten tarvitaan aina lupa eläinkoelautakunnalta.

– Poikkeuslupaa ei voida myöntää tutkimukseen, joka voitaisiin tehdä muilla eläimillä. Se on aina ensisijainen lähtökohta.

Lain mukaan koe-eläinlaitoksen on pidettävä kirjaa eläinten alkuperästä, myynnistä ja muusta luovutuksesta.

Vuosikymmenet eläinsuojelutyötä tehnyt Luukkainen pelkää, että lakimuutos kuitenkin huonontaa eläinten turvaa.

– Olen nähnyt ajan, kun eläimiä myytiin ovelta. Kuka tahansa pystyi myymään toisen lemmikin ja väittää sitä omakseen. Sitä pimeää historiaa en halua takaisin.

Sanaleikkiä
Uusi laki uudistaa paitsi lain sisältöä myös käsitteitä. Tähän mennessä laissa on käytetty sanoja eläinkoe ja eläinkoelautakunta. Nyt niiden tilalle esitetään ”direktiivin terminologiaa noudattaen” sanoja hanke ja toimenpide sekä hankelupalautakunta. Hanke tarkoittaa kokonaisuutta, johon kuuluu yksi tai useampi eläimelle tehtävä toimenpide.

SOILA SARONIEMI
soila.saroniemi@ilmedia.fi

Kopioitu lähteestä Iltalehti

Suositus mikrosirun paikaksi on muuttunut

Kuva: Suomen KennelliittoSuomessa on näihin asti asetettu koiran tunnistamista varten mikrosiru useminmiten koiran kaulaan. Sirun asetuspaikka kaulan vasemmalla puolella ei ole kuitenkaan hyvä esimerkiksi cavalier kingcharlesinpanieleilla ja muilla syringomelia-roduilla. Kaulaan asetettu mikrosiru on saattanut häiritä magnettikuvausta. Lisäksi kääpiökoirarotujen pennuille sirujen asettaminen kaulaan voi olla erittäin hankalaa.

Tästä johtuen kennelliitto on päättynät, että jatkossa mikrosiru suositellaan asetettavaksi kaikilla roduilla lapaluiden väliin.
On kuitenkin syytä huomioida koiran käyttötarkoitus sirun paikkaa valittaessa.Esimerkiksi rekikoirila sopiva sirun paikka saattaa riippua siitä, millaisia valjaita käytetään.

EU-lemmikkipassissa on sivu, jolle tunnistusmerkitsijän tulee kirjata mikrosirun asetuspaikka.

Evira: Metsästyskoirien ja viranomaisten koirien rabiesrokotusvaatimuksiin muutoksia | Kennelliitto

Evira: Metsästyskoirien ja viranomaisten koirien rabiesrokotusvaatimuksiin muutoksia | Kennelliitto.


 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ilmoittaa tiedotteessaan 22.9.2014, että metsästyskoirien ja viranomaisten palveluskoirien pakollisiin rabiesrokotuksiin tulee muutoksia rokotuksen voimassaoloajan osalta.

Rabiesrokotteen voimassaoloaika määräytyy jatkossa rokotteen valmistajan suosituksen mukaisesti. Suomessa käytössä olevat rabiesrokotteet ovat voimassa 3 vuotta yli vuoden ikäiselle koiralle annettuina. Ensimmäinen rokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta ennen koiran käyttöä metsästyksessä tai viranomaisen palvelutehtävissä. Samat vaatimukset koskevat myös luolakoirametsästyksessä käytettäviä koiria.

Rokottavan eläinlääkärin on annettava koiran omistajalle tai haltijalle rokotustodistus, jossa on merkintä rokotuksen voimassaoloajasta. Eläimen omistajan tai haltijan tulee säilyttää rokotustodistus.

Muutos perustuu maa- ja metsätalousministeriön asetukseen raivotaudin vastustamisesta, joka tulee voimaan 22.9.2014. Asetuksen mukaisesti metsästykseen käytettävillä koirilla sekä viranomaisten palveluskoirilla on oltava voimassa oleva rabiesrokotus.

Dogs 101 – esittelyvideot

Discovery Channel on dokumenttiohjelmien tuotantoyhtiö. Discovery ylläpitää viittä omaa kansainvälistä kanavaansa: Discovery Channel, Discovery World, Discovery Science, Discovery Travel & Living, Animal Planet ja teräväpiirtoinen Discovery HD.

Animal Planet on kaapelin ja satelliitin välityksellä toimiva, vuonna 1996 perustettu brittiläinen televisiokanava jonka omistavat Discovery (80 %) ja BBC (20%).

Dogs 101Kanava esittää ohjelmaa ympäri vuorokauden ja se näkyy jo yli 70 maassa. Kanava on perustettu kertomaan eläimistä ja niiden suhteista ihmisiin.

Suomessa Animal Planetia voi katsoa LumoTV:n tai Canal Digitalin kautta satelliitti- tai kaapelitalouksissa. Kanava on noin 70 prosenttisesti suomeksi tekstitetty. Joitakin Animal Planetin ohjelmia on myös näytetty ilmaiskanavilla.

Lokakuussa Animal Planetin kanavilla lähetettiin pari jaksoa ohjelmasta DOGS 101, jossa käsiteltiin yhdistyksemme edustamia rotuja Perunkarvatonkoira ja Meksikonkarvatonkoira.

Mukavia katseluhetkiä!


Animal Planet: Dogs 101 – 19. lokakuuta Perunkarvatonkoira

 

Tekijöiden kuvaus ohjelmasta:

Perunkarvatonkoira on usein kova kilpalija maailman rumin koira – kilpailussa. Peruvian Inca Orchid on uniikki ja karvaton rotu, joka on erinomainen lemmikki.

[ Avaa video ]


Animal Planet: Dogs 101 – 19. lokakuuta Meksikonkarvatonkoira

Tekijöiden kuvaus ohjelmasta:

Meksikonkarvatonkoiraa pidetään kansallisaarteena Meksikossa. Se on perinteisesti suursuosikki maailman rumin koira – kilpailussa.

[ Avaa video ]

 

Koiranäyttelysäännöt

KOIRANÄYTTELYSÄÄNNÖT

Hyväksytty Kennelliiton valtuustossa 30.5.2010. Voimassa 1.1.2011.

  1. YLEISTÄ 2
  2. NÄYTTELYN TARKOITUS 2
  3. OSALLISTUMISOIKEUS 2
  4. ILMOITTAUTUMINEN 3
  5. ILMOITTAUTUMISMAKSUN PALAUTTAMINEN 4
  6. NÄYTTEILLEASETTAJAA KOSKEVIA MÄÄRÄYKSIÄ 4
  7. VASTUUVAKUUTUS 5
  8. ULKOMUOTOTUOMARIT 5
  9. KOIRIEN ARVOSTELU 5
  10. ARVOSTELUPERUSTEET 5
    10.1. Laatuarvostelu 6
    10.2. Kilpailuarvostelu 6
  11. ARVOSTELULUOKAT 7
  12. PALKINTOA OSOITTAVAT NAUHAT 9
  13. ARVOSTELUN MUUTTAMINEN 10
  14. MUUT OHJEET 10
  15. VALITUKSET 10
  16. VOIMASSAOLO 10

LIITTEET KOIRANÄYTTELYSÄÄNTÖIHIN

2. Yleinen jääviyssääntö

3. FCI:n käyttökoirarodut

4. Muutoksenhaku

 

1. YLEISTÄ

Näitä sääntöjä noudatetaan Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry:n (jäljempänä Kennelliitto) hyväksymissä koiranäyttelyissä. Ilmoittaessaan koiran näyttelyyn näytteilleasettaja sitoutuu noudattamaan näitä sääntöjä sekä näitä sääntöjä täydentäviä Kennelliiton näyttelynjärjestämisohjeita ja FCI:n ohjeita sekä suostuu siihen, että hänen ilmoittautumislomakkeessa antamansa henkilö – ja osoitetiedot saa julkaista ja antaa ulkopuolisille, ellei hän ole tätä osoitetietojen osalta erikseen kieltänyt.

Näyttelystä on ilmoitettava vähintään kaksi kuukautta ennen sen toimeenpanemista Kennelliiton julkaisussa Koiramme-Våra Hundar.

 

2. NÄYTTELYIDEN TARKOITUS

Näyttelyiden tarkoituksena on tarjota koiraharrastajille mahdollisuus kilpailla omistamiensa/ esittämiensä koirien kanssa. Koiranäyttelyissä koiraharrastajalla on tilaisuus vertailla jalostustyön tuloksia ja arvioida rodun jalostusmateriaalia.

Koirien hyvinvoinnin on oltava koiranäyttelyissä aina etusijalla.

 

3. OSALLISTUMISOIKEUS

Näyttelyyn saavat osallistua FCI:n tunnustaman maan kenneljärjestössä rekisteröidyt FCI:n ja Pohjoismaisen Kennelunionin PKU:n hyväksymien rotujen koirat, jotka on tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla ja täyttävät voimassa olevat Kennelliiton hyväksymät terveysmääräykset. Kansainvälisissä näyttelyissä rodut, joita FCI ei ole hyväksynyt, sijoitetaan näyttelyluettelossa omaan osioonsa ja ne eivät osallistu ryhmäkilpailuihin.

Arvostelun aikana ei koiralla saa olla kuonokoppaa tai muuta vastaavaa hallintavälinettä.

Näyttelyyn ei saa osallistua

  • koira, jota ei ole rokotettu Kennelliiton rokotusmääräysten mukaan
  • sairas koira
  • uros, jolla ei ole normaalit kivekset, ellei urosta ole kastroitu vamman tai sairauden takia, mistä on esitettävä Kennelliiton hyväksymä eläinlääkärintodistus. Lisäksi vaaditaan eläinlääkärintodistus tai näyttelytulos, josta ilmenee, että uroksella on ollut vähintään 6 kk. iässä normaalit kivekset.
  • kantava narttu 30 vuorokautta ennen laskettua aikaa (laskettu aika = 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta) ja synnyttänyt narttu alle 75 vrk synnytyksen jälkeen.
  • Suomen lain vastaisesti typistetyt koirat (erillinen luettelo roduista, joilla esiintyy ns. luonnontöpöhäntäisyyttä)
  • vaarallisen vihainen koira
  • koira, joka on saanut näyttelyssä kolme kertaa laatumaininnan ”hylätty” käyttäytymisen takia
  • koira, jolle on tehty jokin toimenpide rotumääritelmän mukaan tai muuten viaksi katsottavan ominaisuuden korjaamiseksi
  • koira, jonka karvapeite on värjätty tai joka on trimmattu rotumääritelmän vastaisesti, pyrkimyksenä salata esim. pitkäkarvaisuutta tai todellista karvanlaatua
  • koiran karvapeitteen, kirsun ja ihon käsitteleminen sellaisilla aineilla, jotka vaikuttavat väriin, muotoon ja rakenteeseen on kielletty.
  • yleisen antidoping-säännön vastainen koira (liite 1)

Sääntöjen vastaisen menettelyn tutkimiseksi on näyttelytoimikunnan valtuuttamalla henkilöllä oikeus ottaa koirista tarvittavia näytteitä näyttelyn aikana tai viiden vuorokauden kuluessa näyttelyn päättymisestä.

Näyttelyyn osallistumisoikeutta ei ole

  • koiralla, jonka omistajalla tai yhdelläkin omistajista on Kennelliiton kurinpitolautakunnan lisäseuraamuksena määräämä kielto tai Kennelliiton hallituksen määräämä tilapäinen kielto osallistua näyttelyihin näytteilleasettajana tai esittäjänä
  • kasvattajaryhmällä, jonka kasvattajalla tai yhdelläkin kasvattajista on Kennelliiton kurinpitolautakunnan lisäseuraamuksena määräämä kielto tai Kennelliiton hallituksen määräämä tilapäinen kielto osallistua näyttelyihin näytteilleasettajana tai esittäjänä.

 

3.1 Jääviys

Näyttelyssä noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa Kennelliiton yleistä jääviyssääntöä.

 

3.2. Terveysmääräykset

Näyttelyn eläinlääkäri voi tarkastaa koiria ja todetessaan koiran sairaaksi, hänellä on oikeus poistaa se näyttelystä. Eläinlääkäri voi myös ottaa koirista näytteitä näyttelyn aikana tai viiden vuorokauden kuluessa näyttelyn päättymisestä.

 

4. ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittautuminen on tehtävä joko postitse tai sähköisesti Kennelliiton hyväksymällä lomakkeella, joka on maksuineen toimitettava näyttelytoimikunnalle ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Sekä maksupäivän että kirjeen postileiman päiväyksen on oltava viimeistään ilmoittautumisajan päättymispäivä.

Koira on ilmoitettava näyttelyyn sillä nimellä ja sen rotuisena, jolla se on rekisteröity. Se on ilmoitettava laatuarvosteluluokkaan, johon se on oikeutettu osallistumaan.

Ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen koiraa ei voida siirtää toiseen luokkaan (ellei kysymyksessä ole järjestäjästä johtuva virhe) seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

  • Suomen Muotovalion arvon saavuttanutta koiraa, joka voidaan siirtää valioluokkaan
  • Suomessa/Pohjoismaissa käyttöluokkaan oikeuttavat tulokset saavuttanutta koiraa, joka voidaan siirtää käyttöluokkaan.

Jos koirasta on ilmoitettaessa annettu vääriä tietoja, koira voidaan sulkea näyttelystä ja mitätöidä sille jo mahdollisesti annetut tulokset.

5. ILMOITTAUTUMISMAKSUN PALAUTTAMINEN

Ilmoittautumismaksu palautetaan näytteilleasettajan niin halutessa, jos

  • näyttely peruutetaan
  • ilmoittautuminen peruutetaan tuomarimuutoksen vuoksi, ellei näyttelytoimikunta ole etukäteen ennen ensimmäisen ilmoittautumisajan päättymistä ilmoittanut rodulle varatuomaria näyttelyn virallisessa tiedotteessa (Koiramme-Våra hundar)
  • näyttelyilmoittautuminen on myöhästynyt
  • näyttelyyn ilmoitetun koiran kasvattaja kutsutaan kyseisen rodun tuomariksi ilmoittautumisajan päätyttyä
  • arvostelun aikana todetaan, että näytteilleasettajan uroksella ei ole normaalit kivekset eikä ole eläinlääkärintodistusta kastroinnista

Ilmoittautumismaksua ei palauteta, jos

  • näyttelyyn ilmoitettua koiraa ei ole rokotettu tai tunnistusmerkitty Kennelliiton määräysten mukaisesti
  • näyttelyyn ilmoitettu koira tai sen omistaja sairastuu
  • näyttely peruutetaan force majeure –syystä (yleisötapahtumien kieltäminen viranomaisten toimesta, liikennelakko, koirien terveystilanne jne.)

Näyttelytoimikunnalla on oikeus periä ilmoittautumismaksun palauttamisesta aiheutuvat pankki- ja käsittelykulut.

 

6. NÄYTTEILLEASETTAJAA KOSKEVIA MÄÄRÄYKSIÄ

Näytteilleasettajan tulee huolehtia koiransa hyvinvoinnista ja hyvästä kohtelusta.

Näytteilleasettaja vastaa esittämiensä/omistamiensa koirien näyttelyssä mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.

Näytteilleasettaja ei saa puhutella arvostelevaa tuomaria näyttelypaikalla ennen arvostelua eikä arvostelun aikana ilman pakottavaa syytä.

Näytteilleasettaja ei saa häiritä eikä moittia tuomaria tai muuten käyttäytyä näyttelypaikalla sopimattomasti tai hyvän tavan vastaisesti.

 

7. VASTUUVAKUUTUS

Näyttelynjärjestäjän pitää ottaa ryhmätapaturmavakuutus tuomareille ja kehätoimitsijoille sekä vastuuvakuutus, joka kattaa sen osan korvausvastuusta, joka näyttelyiden järjestämisestä voi syntyä yleisöä, toimihenkilöä tai ulkopuolista kohdanneesta henkilö- tai esinevahingosta.

 

8. ULKOMUOTOTUOMARIT

Arvostelevan tuomarin on oltava Suomen Kennelliiton hyväksymä ulkomuototuomari.

 

9. KOIRIEN ARVOSTELU

Ulkomuototuomari antaa jokaisesta arvostelemastaan koirasta kirjallisen lausunnon Kennelliiton lomakkeella. Lomakkeen jäljennös annetaan näytteilleasettajalle.

Tuomari voi niin harkitessaan hyväksyä vain Kennelliiton vahvistaman eläinlääkärintodistuksen ja huomioida sen arvostelussaan, jos koiralla on näyttelyarvosteluun vaikuttava vamma (esim. nikamavika hännässä tai hammaspuutos).

Esitetystä todistuksesta on tehtävä merkintä arvostelulomakkeeseen.

Tuomarin todettua, ettei uroksella ole normaalit kivekset, urosta ei arvostella, ellei kysymyksessä ole kohdan 3 mukaisesti kastroitu uros. Jos urosta ei arvostella, sen ilmoittautumismaksu palautetaan kohdan 5. mukaisilla pankki- ja käsittelykuluilla vähennettynä.

Koiraa ei saa häiritä sitä arvosteltaessa eikä pyrkiä huonontamaan sen kilpailumahdollisuuksia.

Koiran esiintymistä ei saa yrittää parantaa kehän sisä- tai ulkopuolella arvostelua häiritsevästi. Ulkomuototuomarin tai kehätoimitsijan tulee puuttua kehän sisä- tai ulkopuolella tapahtuvaan arvostelua häiritsevään toimintaan.

Arvostelusta myöhästynyt koira voi saada ainoastaan laatuarvostelun.

Kun koira on tuotu kehään mittausta ja/tai laatuarvostelua varten, se on esitettävä kaikissa niissä kilpailuluokissa, joihin sen saamat palkinnot oikeuttavat sen osallistumaan ellei näyttelytoimikunta ole antanut koiralle lupaa poistua ennen näyttelyn päättymistä.

 

10. ARVOSTELUPERUSTEET

Koirat arvostellaan luokittain näyttelysäännön mukaisessa järjestyksessä. Koirista annetaan kirjallinen laatuarvostelu ja laatumainintaa osoittava palkintonauha.

 

10.1. Laatuarvostelu

Laatuarvostelussa annetaan niin monta eri laatumainintaa, kuin koirien laatu edellyttää.

Laatumaininnat:
Tuomarin antaman laatuarvostelun tulee vastata seuraavia määritelmiä:

ERINOMAINEN voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.

ERITTÄIN HYVÄ voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle.

HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä.

TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.

HYLÄTTY tulee antaa koiralle, joka ei rakenteeltaan vastaa rotumääritelmää, jonka käytös ei ole rotumääritelmän mukainen tai se on selvästi vihainen, jolla on sääntöjen vastainen kivespuutos, hammaspuutoksia tai poikkeavuutta purennassa tai leuoissa, jonka väritys tai karvapeite on puutteellinen tai joka osoittaa selvästi merkkejä albinismista. Tämä laatumaininta voidaan antaa myös koiralle, joka ei vaikuta terveeltä. Sen lisäksi se voidaan antaa koiralle, jolla on rotumääritelmän vastainen hylkäävä virhe.

Koirat, joille ei voida antaa mitään edellä mainituista laatumaininnoista poistetaan kehästä maininnalla:

EI VOIDA ARVOSTELLA Tämä maininta annetaan koiralle, joka ei liiku, hyppii jatkuvasti esittäjänsä ympärillä tai pyrkii ulos kehästä, jonka liikkeitä on mahdoton arvostella tai jos koira jatkuvasti välttelee tuomarin käsittelyä ja tekee mahdottomaksi tarkastaa purennan ja hampaat, rakenteen, hännän tai kivekset, tai jos on havaittavissa jälkiä toimenpiteistä tai käsittelystä, jotka näyttävät vilpin yritykseltä tai tuomarilla on syytä epäillä, että koiralla olevaa vikaa on korjailtu (esim. silmäluomia, korvia tai häntää). Syy, miksi koiraa ei voida arvostella, on kirjattava arvosteluun.

Jokaisessa luokassa neljä parasta koiraa sijoitetaan paremmuusjärjestykseen, mikäli ne ovat saaneet laatuarvostelussa vähintään maininnan erinomainen.

 

10.2. Kilpailuarvostelu

Kilpailuarvostelussa tuomari sijoittaa luokittain erinomainen laatumaininnalla palkitut neljä (4) parasta koiraa paremmuusjärjestykseen. Nämä saavat merkinnän sijoituksesta arvosteluunsa sekä sitä osoittavan nauhan.

Tuomari voi harkintansa mukaan antaa sekä kilpailuarvostelussa sijoittuneille että muille luokassa kilpailleille, erinomaisella palkituille koirille SERTIFIKAATIN ARVOISEN (SA), joka oikeuttaa koiran osallistumaan paras uros- ja paras narttu -luokkaan.

 

11. ARVOSTELULUOKAT

Koira voi kasvattaja – ja jalostusluokkaa lukuun ottamatta kilpailla vain yhdessä laatuarvosteluluokassa, joka ilmoittajalla on mahdollisuus valita sääntöjen mukaan.

Urokset ja nartut arvostellaan erikseen lukuun ottamatta rotunsa paras- kasvattaja- ja jalostusluokkia, ryhmäkilpailuja ja Best in Show -kilpailua.

Koira voidaan ilmoittaa vain yhteen seuraavista luokista (a-h)

a) Pikkupentuluokka (BABY) kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisi kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet seitsemää kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi. Pikkupentuluokka voidaan järjestää vain rotujärjestön / rotua harrastavan yhdistyksen erikoisnäyttelyissä.

b) Pentuluokka (PEK), kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät seitsemän kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet yhdeksää kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi.
Paras kunniapalkinnon saanut uros- ja narttupentu osallistuu rotunsa paras pentu – kilpailuun.

Pentuluokat ovat epävirallisia ja järjestetään vain näyttelytoimikunnan niin halutessa.

Best in Show pentu -kilpailu voidaan järjestää vain erikoisnäyttelyissä.

c) Junioriluokka (JUN), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät yhdeksän (9) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahdeksaatoista (18) kuukautta.

d) Nuorten luokka (NUO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahtakymmentäneljää (24) kuukautta.

e) Avoin luokka (AVO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta. Luokassa ei ole yläikärajaa.

f) Käyttöluokka (KÄY), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta. Kansainvälisissä näyttelyissä käyttöluokkaan voi ilmoittaa vain rodun, jonka FCI määrittelee käyttökoiraroduksi tai jolle FCI on erikseen antanut osallistumisoikeuden. (liite 3, lista roduista).
Näillä roduilla sekä kansainvälisissä että kansallisissa näyttelyissä osallistumiseen oikeuttava koetulos on vähintään Suomen tai kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittava koetulos tai koetulokset.

Vinttikoirien käyttöluokkaan osallistumisen ehtona on voimassa oleva kilpailukirja. Lisäksi koiran on täytynyt osallistua vähintään kahteen (2) kansainväliseen kilpailuun (CACIL) ja sen on molemmissa kilpailuissa oltava sijoittunut parhaaseen puolikkaaseen osallistujamäärästä. Maastojuoksukilpailuissa koiran on täytynyt saavuttaa vähintään 2/3 enimmäispistemäärästä. Kilpailutulosten välillä tulee olla vähintään yksi vuosi ja yksi päivä.

Ilmoitettaessa vinttikoira käyttöluokkaan on kopio koiran kilpailukirjasta oheistettava näyttelytoimikunnalle.

Kansallisissa näyttelyissä ne rodut, jotka voivat saavuttaa Suomessa käyttövalion arvon, mutta eivät kuulu FCI:n määrittelemiin käyttökoirarotuihin, voivat osallistua käyttöluokkaan saavutettuaan käyttövalion arvon. Poikkeuksena ovat alaskanmalamuutti, grönlanninkoira, samojedinkoira ja siperianhusky, joilta vaaditaan hyväksytty tulos rodunomaisesta kokeesta.

Luonnetestitulos ei oikeuta osallistumaan käyttöluokkaan.

g) Valioluokka (VAL), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta ja ovat jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön tai kansainvälisiä muotovalioita. Suomen muotovalio on ilmoitettava aina valioluokkaan, ellei koiralla ole oikeutta osallistua käyttö- tai veteraaniluokkaan.

h) Veteraaniluokka (VET), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät kahdeksan (8) vuotta.
Rotunsa paras veteraani, joka on palkittu laatumaininnalla erinomainen, saa jatkaa edelleen kilpailemista Best in Show veteraanin arvosta.

i) Paras uros-/paras narttuluokka (PU/PN). Tähän luokkaan ovat oikeutettuja osallistumaan koirat, jotka on (sijoittuneet juniori-, nuorten-, avoin-, valio-, käyttö- tai veteraaniluokassa neljän parhaan joukkoon laatumaininnalla erinomainen ja) palkittu sertifikaatin arvoisella (SA).

Tuomari voi antaa sertifikaatin parhaalle siihen oikeutetulle sertifikaatin arvoisella (SA) palkitulle koiralle, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Varasertifikaatin voi saada toiseksi paras sertifikaatin arvoisella (SA) palkittu koira, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia.

Tuomari voi niin harkitessaan esittää CACIBia parhaaksi katsomalleen siihen oikeutetulle koiralle ja varaCACIBia toiseksi parhaaksi katsomalleen siihen oikeutetulle koiralle, jotka ovat kilpailleet nuortenluokassa, avoimessa luokassa, käyttöluokassa tai valioluokassa.

j) Rodun (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Rodun parhaan valintaan osallistuvat paras uros ja paras narttu.
Rotunsa paras koira osallistuu ryhmäkilpailuun.

Kasvattaja saa kilpailla yhdessä näyttelyssä vain yhdellä ryhmällä rotua kohti. Jos tuomari katsoo ryhmän olevan riittävän tasalaatuinen ja korkeatasoinen, hän voi antaa kunniapalkinnon.

Kasvattajaluokan kilpailuarvostelu (KAK). Tuomari sijoittaa neljä (4) kasvattajaryhmää paremmuusjärjestykseen. Mikäli rodun paras ryhmä on saanut kunniapalkinnon, se osallistuu Best in Show -kasvattajaryhmän valintaan.

l) Best in Show kasvattajaluokka (BIS-KAS). Rodun paras kunniapalkinnolla palkittu kasvattajaryhmä osallistuu näyttelyn parhaan kasvattajaryhmän valintaan. Tuomari sijoittaa neljä (4) parasta ryhmää paremmuusjärjestykseen.

m) Jälkeläisluokka (JÄL) on laatuarvostelu, jossa kilpailee neljä uroksen tai nartun samanrotuista jälkeläistä, jotka on palkittu laatumaininnalla erinomainen. Jälkeläisluokka voidaan järjestää vain rotujärjestön/rotua harrastavan yhdistyksen erikoisnäyttelyissä. Jos tuomari katsoo ryhmän olevan riittävän tasalaatuinen ja korkeatasoinen, hän voi antaa kunniapalkinnon.

Jälkeläisluokan kilpailuarvostelu (JÄK). Tuomari sijoittaa neljä (4) jälkeläisryhmää paremmuusjärjestykseen. Mikäli rodun paras ryhmä on saanut kunniapalkinnon, se osallistuu Best in Show -jälkeläisryhmän valintaan.

n) Best in Show veteraani -kilpailuun (BIS-VET) osallistuvat rotunsa parhaat veteraaniluokissa kilpailleet koirat. Tuomari sijoittaa neljä (4) parasta paremmuusjärjestykseen.

o) Ryhmän paras -kilpailuun (RYP) osallistuvat rotunsa parhaat koirat roturyhmittäin. Tuomari sijoittaa neljä (4) parasta koiraa paremmuusjärjestykseen.

p) Best in Show (BIS) valitaan ryhmien voittajista. Tuomari sijoittaa neljä (4) parasta koiraa paremmuusjärjestykseen.

 

12. PALKINTOA OSOITTAVAT NAUHAT

Laatuarvostelun tulos osoitetaan seuraavin värein:
Erinomainen Punainen Erinomainen
Erittäin hyvä Sininen Erittäin hyvä
Hyvä Keltainen Hyvä
Tyydyttävä Vihreä Tyydyttävä
Hylkäävä Harmaa Hylkäävä virhe
Sertifikaatin arvoinen (SA) Vaaleanpunainen Sertifikaatin Arvoinen (SA), entinen erinomainen
Kilpailuarvostelun sijoitukset osoitetaan seuraavin värein:
1. Punainen 1/1
2. Sininen 2
3. Keltainen 3
4. Vihreä 4
Näyttelyssä jaettavat palkintoruusukkeet ja nauhat:
Sertifikaatti (CAC) Sinivalkoinen Sertifikaatti
Varasertifikaatti (ReCac) Vaaleansininen Varasertifikaatti
Cacib (Cacib) Valkoinen Cacib
Rotunsa Paras (ROP) Punakeltaien Rotunsa Paras
Vastakkaisen sukup. Paras (VSP) Valkovihreä Vastakkaisen Sukupulen Paras (VSP)
Kunniapalkinto (KP) Lila Kunniapalkinto
Suomen muotovalio (FIMva) Punavihreä Suomen Muotovalio

 

13. ARVOSTELUN MUUTTAMINEN

Tuomarin päätös on lopullinen, eikä siitä voi valittaa. Tuomari ei voi muuttaa koirasta antamaansa arvostelua, ellei ole sattunut järjestely- tai muuta siihen verrattavaa virhettä (esim. koira on arvosteltu luokassa, johon sillä ei ole ollut oikeutta osallistua). Muutos on suoritettava yhdessä näyttelytoimikunnan jäsenen kanssa.

Mikäli kyseessä on merkintävirhe, joka voidaan tulosten perusteella oikaista, voidaan se tehdä myös Kennelliitossa tulosten tarkastuksen yhteydessä.Tuomarin arvostelusta voi valittaa ainoastaan, mikäli tuomari on toiminut näiden sääntöjen tai hyvän tavan vastaisesti.

 

14. MUUT OHJEET

Koiranäyttelysääntöjä täydentävät Kennelliiton hallituksen antamat koiranäyttelyiden järjestämisohjeet, ulkomuototuomareiden toimintaohjeet, Kennelliiton antamat muut säännöt ja ohjeet sekä sen käyttöönottamat FCI:n ohjeet.

Kennelliiton hallitus voi pakottavista syistä rajoittaa näyttelyyn osallistumista tai antaa muita näyttelyn toimeenpanoa koskevia erikoismääräyksiä.

 

15. VALITUKSET

Valitukset tehdään Kennelliiton vahvistaman muutoksenhakumenettelyn mukaisesti. (liite 4)

 

16. VOIMASSAOLO
Nämä säännöt ovat voimassa kokeellisina 1.1.2011- 31.12.2011 ja, ellei Kennelliiton hallitus esitä ja valtuusto hyväksy muutoksia sääntöihin vuoden 2011 aikana, 1.1.2012- 31.12.2016. Muutokset on alistettava Pohjoismaiden Kennelunionin (PKU) työvaliokunnan hyväksyttäviksi.

Yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt voimaan 1.1.2011

Espoo, 8.6.2010 – Kennelliiton valtuusto hyväksyi kokouksessaan 30.5. yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt, jotka tulevat voimaan 1.1.2011. hybrid cloud Uudet säännöt ovat luettavissa Kennelliiton kotisivuilla.

Säännöt ovat voimassa koeajalla 1.1.2011 – 31.12.2011. Jos Kennelliiton hallitus ei esitä sääntöihin vuoden 2011 aikana muutoksia, jotka valtuuston hyväksyy, säännöt ovat voimassa 1.1.2012 – 31.12.2016. Muutokset on alistettava Pohjoismaiden Kennelunionin (PKU) työvaliokunnan hyväksyttäviksi.

Oleelliset muutokset näyttelysäännössä koskevat muun muassa kastroidun uroksen näyttelyyn osallistumista, koiran käyttöluokkaan siirtymistä sekä kasvattajaluokkaan osallistumista. Laatuarvosteluun tuli mukaan ”sertifikaatinarvoinen” entisten laatuarvostelujen lisäksi.

Lisätietoja:
Suomen Kennelliitto ry.
Miia Puoskari, viestintäpäällikkö
Puhelin: (09) 8873 0292
Sähköposti: viestinta(at)kennelliitto.fi

Päivi Mäntylä, näyttelysihteeri
Puhelin: (09) 8873 0220
Sähköposti: paivi.mantyla(at)kennelliitto.fi

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. on valtakunnallinen koira-alan asiantuntijajärjestö, joka on perustettu vuonna 1889. Kennelliitto jakaa koira-alan asiantuntijatietoa, edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja monipuolista koiraharrastusta sekä parantaa koiranpitoa Suomessa. Liiton jäseninä on noin 1 800 koiraharrastusyhdistystä ja yli 135 000 henkilöjäsentä. www.kennelliitto.fi

Ohjeita pennun hankintaan

Koiran hankinta pitää olla koko perheen yhteinen päätös. Muista, että koirastasi tulee perheenjäsen yli kymmeneksi vuodeksi – siksi päätös koiran hankinnasta tulee olla tarkkaan harkittu, sekä kaikkien perheenjäsenten yhteinen toive.

Etsiessäsi karvattoman koiran, pentua kannattaa etsiminen aloittaa ottamalla yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälittäjään, tai rotuyhdistyksen jäsenkasvattajiin.
Heiltä saat asiantuntevaa apua ja neuvoja.

Kun olet ostoaikeissa, muista:

  • Sovi tapaamisesta kasvattajan kanssa nähdäksesi pennut ja niiden emän.
    Muista myös peruuttaa tulosi, mikäli sinulle tulee este.
  • Ilmoita kasvattajalle myös, etsitkö näyttely- tai kotikoiraa, karvallista vaiko karvatonta.
  • Muista ettei kasvattaja voi luvata 8-viikkoisesta luovutusikäisestä pennusta muuta kuin, että se on sillä hetkellä terve, lupaava pentu.
    Muista, ettei ns. takuupentuja ole olemassa, sillä pennun kasvukautena voi mennä niin paljon vikaan sinusta ja kasvattajasta riippumattomista syistä.
  • Varmista, että pennut ovat reippaita, terveitä ja hyväluonteisia.
  • Ota selvää pentueen vanhemmista, ennen kaikkea emän ja isän terveydestä ja luonteesta. Nähtyäsi edes toisen vanhemmista, kertoo sen ulkomuoto ja luonne viitteitä siitä, millaisia pennuista tulee aikuisina. Huomaa myös, että tilanne, kun tulet katsomaan pentuja, stressaa emää, sekä pentuja, ja siksi tilanne voi antaa hieman virheellistä informaatiota, esimerkiksi emän hermostuneisuudesta.
  • Näyttelysaavutukset eivät kuitenkaan periydy pennuille, eli tittelirivistöt ei takaa mitään, sen sijaan tärkeää on vanhempien terveys ja avoin reipas luonne.
  • Mikäli kyseisillä koirilla on jo ennestään jälkeläisiä, pyri ottamaan selvää niistä. Tiedot löytyvät varmimmin yhdistyksen koiratietokannasta, mutta koiranomistajilta kannattaa myös kysellä, esimerkiksi näyttelyiden yhteydessä. Älä suotta ujostele, useimmat puhuvat mielellään koiristaan ja niiden edesottamuksista.
  • Pennun hinta on nykyään täysin kasvattajan itse päätettävissä. EU-jäsenyytemme myötä eivät rotuyhdistykset voi enää määritellä pennuille suositushintoja, sillä ne katsotaan kartelleiksi.
    Menneiden vuosien aikana, pääasiallisesti Perunkarvatonkoiran karvattomat pennut on myyty 800€ – 1500€ hintahajonnalla, karvalliset muunnokset 300€ ylöspäin.
    Meksikonkarvatoinkoiran karvattomat sekä karvalliset pennut myötäilee samoja hinta-haarukoita.
    (Tämä ei siis ole suositus, vaan suuntaa antava tieto menneistä vuosista.)
    Kasvattajilta kannattaa myös kysyä miksi tietty pentu on tietyn hintainen, ja kasvattajan pitää pystyä perustelemaan hinnoittelunsa.
  • Jos pennussa on ostohetkellä joku vika, jonka vuoksi sitä ei voida palkita näyttelyissä, mutta joka ei estä sitä olemasta mukava kotikoira, neuvottele kasvattajan kanssa kuinka ko. vika vaikuttausi pennun aikus- elämään, millä tavalla se näkyy pennussa.
    Voit myös neuvotella pennun ostamisesta alennettuun hintaan.
    Muista jälkeenpäin, että ostit kotikoiran, jota ei oltu tarkoitettukaan näyttelykoiraksi tai jalostukseen.
  • Tiedustele onko pentue eläinlääkärin tarkastama ja terveeksi toteama.
  • Huomioi myös, että pentu täyttää Pevisa-vaatimukset, joista voit lukea SuKaRon sivuilta jalostusosiosta.
  • Varmista, että pentue on rekisteröity Suomen Kennelliittoon.
  • Varmista, että kauppaehdot laaditaan Suomen Kennelliiton mallikaavaketta käyttäen, sekä täyttää Kennelliiton asettamat säännöt, eikä ehdot muodostu kohtuuttomiksi.
  • Pyydä kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeet ja noudata niitä.
  • Tiedustele maksaako kasvattaja ensimmäisen vuoden jäsenmaksusi Suomen Karvattomat Rodut ry:ssä. Ellei, (Voit myös tiedustella, miksi ei) liity itse jäseneksi.
    Yhdistyksen jäsenenä saat arvokasta tietoa rodusta maassamme, voit osallistua yhdistyksen tapahtumiin, sekä postilaatikkosi tipahtaa yhdistyksen julkaisu muutamia kertoja vuodessa, jossa on myös hyödyllisiä artikkeleita, sekä asiaa koirista, kasvattajista, sekä muista karvaatomien rotujen parissa toimivista ihmisistä.
  • Pidä yhteyttä kasvattajaan ja kerro pennun edistymisestä.
  • Neuvottele myös kasvattajan kanssa esim. ennen näyttelyyn tai kokeeseen menoa, mikäli sinua askarruttaa jokin asia, kasvattaja varmasti mielellään auttaa sekä tukee sinua ja uutta pentuasi.

– koiran kauppaa koskevaa lainsäädäntöä-

Koiraharrastajat tuntuvat nukkuneen onnellisen unta uskoen, että mikään lainsäädäntö ei heidän kauppoihinsa ulotu, kunhan rotujärjestöllä on omat suosituksensa. Koiran kauppa ei kuitenkaan ole normaalin lainsäädännön ulkopuolella, vaan sitä säätelevät niin kauppalaki kuin kuluttajansuojalaki. Korvausvastuu on lain mukaan olemassa kaikissa kaupoissa. Korvausvastuu ei kuitenkaan ole rajaton, vaan lainsäädäntö antaa turvaa ja oikeuksia niin pennun ostajalle kuin myös kasvattajalle.

Sopimusoikeudesta
Koirankauppa on omistuksen siirtoa koskeva kaksipuolinen sopimus, joka synnyttää oikeuksia ja velvollisuuksia molemmille osapuolille. Myyjän tärkeimmät velvollisuudet ovat luovuttaa kaupan kohde sovittuna aikana ja sovitunlaisena. Vastapainoksi hänellä on oikeus kauppahintaan ja siihen, että koira noudetaan sovittuna aikana Myös näyttelyissä tai terveystarkastuksissa käymisestä voidaan sopia. Lähtökohtana on sopimusvapaus: kaikesta voidaan sopia, ja tehdyt sopimukset myös sitovat. Sopimusoikeudessa on kuitenkin voimassa yleinen kohtuuttomuuskielto. Sopimussidonnaisuus toteutuu siten, että sopimusta rikkova osapuoli on velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen aiheutuneen vahingon. Jos rikkomisesta ei aiheudu rahassa mitattavaa vahinkoa, sopimusrikkomuksella ei ole oikeudellisia seuraamuksia. Joissakin tapauksissa loukatulla osapuolella on mahdollisuus vaatia kaupanpurkua.

Kauppalaki ja kuluttajansuojalaki
Kaikkea kauppaa koskeva kauppalaki tuli voimaan 1.1.1988. Yksityisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita säätelee lisäksi kuluttajansuojalaki. Näitä riitoja käsittelee kuluttajavalituslautakunta (KVL), joka on antanut myös useita koiria koskevia ratkaisuja. Kuluttajavalituslautakunnan päätökset ovat suosituksia ja lautakunta käsittelee nimenomaan kuluttajan tekemiä valituksia. Ratkoessaan tehtyjä valituksia lautakunta hankkii asiantuntija lausuntoja päätöstensä tueksi. Käsittely lautakunnassa on maksuton. Tapausten käsittelyaika jaostossa on 9-10 kuukautta, ja lautakunnan antama ratkaisu on aina suositus, lautakunnalla ei täytäntöönpano oikeutta. Elinkeinonharjoitajista 70-80% kuitenkin noudattaa kuluttajavalituslautakunnan heille antamaa kielteistä päätöstä. Tapauksista noin neljä kymmenestä päätyy valituksen tehneen kuluttajan eduksi.

Tuotevastuulaki
Lain mukaan myyjällä on vastuu tuotteen ympäristölleen aiheuttamista vahingoista: vastaako siis kasvattaja pureskelluista sohvista ja kengistä tai pissatuista matoista. Vastuun edellytyksenä on, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin sitä liikkeelle laskettaessa voitiin olettaa. Turvallisuuteen vaikuttavat mm. käyttötarkoitus, ennalta arvattava käyttö, käyttöohjeet, varoitukset, yleisesti tunnetut riskit. Näillä perusteilla voidaan useimmissa tapauksissa pitää koiranpentua ”turvallisena tuotteena”, koska pahanteko kuuluu pentujen yleisesti tunnettuihin ominaisuuksiin. Poikeuksellisen vilkkaiden pentujen kohdalla lienee parasta varoittaa ostajaa.

Minäkö elinkeinonharjoittaja !?!
Monet yllättyvät kuullessaan heitä kutsuttavan elinkeinonharjoittajiksi. ”Tämä on vain tällaista harrastusta”. Peukalosääntönä on, että kasvattajan katsotaan toimivan elinkeinon harjoittajan tapaan, jos hän on kolmen edellisen vuoden aikana tuottanut vähintään yhden pentueen vuodessa tai vähintään kaksi samana vuonna. Toimii yleensäkin vastiketta vastaan.

Koira on elävä olento, ei esine
Ajatus siitä, että koirankauppaa voitaisiin arvioida oikeudellisin perustein, tyrmätään usein harrastajapiireissä toteamalla, ettei koira ole mikään esine. Mikään eloton esine se ei toki olekaan. Oikeudellisessa kielenkäytössä esineellä kuitenkin tarkoitetaan sellaista yksilöitävissä olevaa kokonaisuutta, johon voi kohdistua oikeuksia, kuten omistusoikeus, ja johon voidaan hankkia tai luovuttaa oikeuksia esimerkiksi ostamalla, vuokraamalla tai lainaamalla. Tässä mielessä koira on irtain esine. Joka tämän kiistää voi vapaasti lakata perimästä rahaa pennuistaan.

Oikeudenmukainen riskinjako Elävän eläimen kaupan tekee niin erityiseksi se, että myyntihetkellä ei koskaan voida varmasti sanoa, millainen pennusta lopullisesti tulee. Kaupan kohde on oikeastaan vasta koirana aihio, joka muokkautuu valmiiksi paitsi syntymässään saamiensa perintötekijöiden, myös suuressa määrin ympäristön vaikutuksesta. Eläinlääkäritkään eivät usein ole yksimielisiä siitä, paljonko kumpikin tekijä vaikuttaa minkäkin sairauden ilmenemiseen. Uutta tutkimustietoa tulee kaiken aikaa.

Kuka kantaa geneettisestä epävarmuudesta aiheutuneen riskin?
Kumman osapuolen tulisi sitten kantaa riski siitä, että koirassa onkin jokin sairaus, joka voi aiheuttaa kalliita leikkauksia ja lääkityksiä ja jopa koiran lopettamisen? Johdonmukaista olisi ajatella, että vastuu kaupankohteesta on sillä, joka kaupasta saa taloudellisen hyödyn. Korvauksessahan ei ole kyse ostajalle tyhjästä lahjoitettavasta rahasummasta, vaan jo maksetun kauppahinnan alentamisesta jälkikäteen koiran arvoa vastaavaksi. Asiaa ei muuta väite, että kasvatustyö olisi vain harrastustoimintaa, koska kenelläkään ei liene velvollisuutta rahoittaa toisen harrastusta saamatta itse mitään vastineeksi. Kasvatustoimintaa harjoitetaan usein niin pienessä mittakaavassa, että mahdollisuudet vakavaan ja vastuuntuntoiseen koiranjalostukseen heikkenevät, jos vastuu sälytetään täydessä ankaruudessaan kasvattajalle. Tämän vuoksi oikeudenmukaisia eivät ole sen enempää koiranostajat, jotka uskovat, että virheen kuin virheen tulee olla muutettavissa rahaksi, kuin ne kasvattajatkaan, jotka luulevat, ettei heidän tarvitse koskaan korvata mitään.

Korvausvastuu kaikissa kaupoissa
Koiran virheen seurauksia arvioitaessa on tärkeää pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensiksi: korvausvastuu on lain mukaan olemassa kaikissa kaupoissa. Ja toiseksi: korvausvastuun ei suinkaan tarvitse olla rajaton. Sekä kauppa- että kuluttajansuoja laissa lähtökohtana on, että myyjä vastaa siitä, että kaupan kohde on sellainen mistä on sovittu. Jos se ei ole sopimuksen mukainen, siinä on virhe ja myyjällä on virheestä vastuu. Hän vastaa siitä tietoisuudestaan tai tuottamuksestaan riippumatta. Vastuu syntyy kuitenkin vain virheistä, jotka ovat olleet koirassa jo kauppahetkellä. Näitä ovat myös ns. piilevät virheet, eli sellaiset viat, joita myyntihetkellä ei ole voitu havaita vaan jotka tulevat esiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi perinnöllisiä sairauksia aiheuttavat geenit ovat koirassa jo kauppahetkellä. Molempien lakien mukaan on kuitenkin mahdollista käyttää myyjän vastuuta rajoittavaa ehtoa, jonka mukaan ostaja hyväksyy kaupan kohteen ”siinä kunnossa kun se on”, riskeineen kaikkineen. Ehdon käyttämisen edellytyksenä on, että ostajalla on mahdollisuus tarkastaa koira huolellisesti ennen sopimuksen tekemistä ja että ostaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa. Näillä ennen kaupantekoa annetuilla tiedoilla koiran ominaisuuksista ja käytöstä on ratkaiseva merkitys Siihen kuuluvat myös ennen kauppaa markkinoinnissa tai muuten annetut tiedot. Nämä tiedot määräävät, mitä ostajalla on oikeus kaupan kohteesta odottaa. Se, miten paljon tietoa tulee antaa, vaihtelee tilanteittain mm. koiran käyttötarkoituksen mukaan. Olennaisia tietoja ovat esim. hoito-ohjeet, koirassa olevat havaittavat virheet (väri-, kives-, hammasviat) ja niiden merkitys, rodulle tyypilliset perinnölliset tai rakenteelliset sairaudet tai virheet sekä koiran perinnölliset taipumukset saada näitä virheitä Olennaista tietoa ovat myös vanhempien tutkimustulokset ja vanhempien aikaisemmat pentueet. Jos vanhempia ei ole tutkittu, myyjä laiminlyö tiedonantovelvollisuutensa. Myös perinnöllisten virheiden merkitys kuuluu listaan ”olennaista tietoa”; merkitys näyttelyiden, jalostuksen, lääkärinkulujen kannalta.

Vastaako koira annettuja tietoja?
Korvausvastuu syntyy lain mukaan, jos koira ei ole myyjän nimenomaisesti antamien tietojen mukainen. Jos kasvattaja sattuu lupaamaan pennun olevan varma valio tai väittää pennussa olevaa värivirhettä sallituksi tai iän myötä korjaantuvaksi, hänen on myös vastattava sanoistaan. Järjenkäyttö ei kuitenkaan ole kiellettyä, joten mihin tahansa yleiseen kehumiseen ei korvausvaatimusta voi perustaa – ”kiltti pentu” voi kasvattajan mielestä olla kiltti vaikka se olisikin villi ja toimelias ja ”kaunis pentu” voi olla kaunis pihtipolvisenakin. Toinen laista seuraava korvausperuste on se, että myyjä on jättänyt kertomatta sellaisia tiedossaan olleita seikkoja, joilla olisi ollut olennainen merkitys kauppaa päätettäessä. Tällaisia seikkoja ovat koirassa ostohetkellä näkyvien virheiden merkitys, myös koiran mahdollista geeniperimää koskevat tiedot. Myyjän tiedonantovelvollisuus on luonnollisesti sitä laajempi, mitä suurempi merkitys tiedoilla on koiran käyttötarkoituksen kannalta, esimerkiksi jos ostaja kertoo olevansa hankkimassa koiraa jalostuskäyttöön. Ostajalle on myös syytä kertoa rodussa esiintyvistä vioista ja sairauksista yleisesti, jotta hän osaisi suhtautua kyseisen koiran riskiin saada näitä vikoja koko rodun tilanteeseen. Eläinlääkärin todistus on merkittävä tieto koiran sen hetkisestä kunnosta, mutta eläinlääkärit eivät edes väitä voivansa nähdä pennun lävitse, mitä virhegeenejä se kantaa perimässään. Eläinlääkärin todistusta ei siten mitenkään voida pitää vakuutuksena siitä, ettei pentu tule saamaan perinnöllisiä sairauksia. Ostajaa ei ole kuitenkaan tarkoitus hukuttaa paperitulvaan. Sellainen luettelo, johon on koottu kaikki koirissa koskaan todetut perinnölliset sairaudet tai viittaukset kaikkiin nimetyissä koirakirjoissa esiteltyihin sairauksiin ovat asiallisesti merkityksettömiä, koska ne eivät enää anna konkreettista tietoa juuri käsillä olevaan kauppaan liittyvistä riskeistä. Yksi tärkeä tietopaketti on pennun kirjalliset pennun hoito-ohjeet. Koska perinnöllisten sairauksien esiintulo johtuu usein monasti hoito- ja ruokintavirheistä, kasvattajan on syytä kyetä tarvittaessa osoittamaan antaneensa kaupan yhteydessä ostajalle sellaiset ohjeet, jotka ovat koiran hoidon ja pidon kannalta tarpeen.

Kaikki paperille
Kaikki kauppatilanteessa puheeksi tulevat olennaiset seikat on kirjattava mukaan kauppasopimukseen. Suullisiksi jääneitä lupauksia on jälkikäteen mahdoton näyttää toteen, ellei ole sattunut ottamaan mukaansa kahta puolueetonta todistajaa. Kirjallisen sopimuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kauppasopimukseen on lisätty tyhjiä rivejä juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä niiden täyttämistä ole pidettävä epäluottamuksen osoituksena, vaan juuri avoimmuuden ja rehellisyyden!

Reilua peliä
Tärkeätä on siis harkita ensin, onko koirassa virhe, jos on, niin vastaako myyjä virheestä ja jos vastaa, niin paljonko ja miten korvataan. Ei suinkaan ole itsestään selvää, että virhetilanteissa tulisi aina palauttaa koko kauppasumma tai puolet siitä. Jos korvausvastuu on olemassa, korvauksena maksetaan ensisijaisesti hinnan alennusta. Suurin mahdollinen hinnan alennus on kauppahinta; tämä ei ole sama asia kuin kaupanpurku. Ostajalla on oikeus purkaa kauppa, jos muu seuraus ei ole kohtuullinen. Myyjällä on aina oikeus korjata virhe, jos hän siihen pystyy. Uutta koiraa voidaan tarjota tilalle, mutta ostajalla ei ole velvollisuutta hyväksyä sitä korvaukseksi. Lisäksi virheen aiheuttamista kuluista voi joutua maksamaan vahingonkorvausta, esimerkiksi eläinlääkärinkuluja. Korjaamista lukuunottamatta korvausmuodon valinta on kuitenkin ostajan oikeus. Hänellä voi esimerkiksi olla hyviä syitä olla haluamatta uutta koiraa, jolloin myyjä ei voi kieltäytyä palauttamasta kauppahintaa rahana. Myös aiheelliset eläinlääkäri kulut korvataan, jos niiden määrä ei ylitä koiran arvoa.

Paljonko korvataan?
Korvauksen suuruus riippuu virheen merkityksestä, eli siitä, miten pahasti virhe alentaa koiran arvoa ja haittaa sen käyttämistä aiottuun tarkoitukseen. Perinnöllisissä virheissä otetaan myös huomioon, kuinka pitkän aikaa koira ehti olle terveenä ennen kuin virhe ilmeni (ns. käyttöhyöty). Perinnölliset viat ilmenevät joskus vasta hyvinkin myöhään, esim. PRA:n ilmenee mahdollisesti vasta koiran ollessa vaikkapa 6 vuotias. Tällöin virhe on ollut koirassa jo kaupantekohetkellä. Kuluttajavalituslautakunnan mukaan kasvattaja on vastuussa tästä, mutta ei ole enää korvausvelvollinen, koska ostajalla katsotaan olleen käyttöhyötyä koirasta jo usean vuoden ajan. Toisena esimerkki voidaan mainita tapaus lonkkaviasta, jossa koira jouduttiin lopettamaan 2,5 vuoden iässä. Eläinlääkäri totesi kyseessä olevan perinnöllisen vian, jonka jälkeen ostaja otti yhteyttä koiran kasvattajaan, joka lupasi korvata puolet koiran hinnasta. Parin viikon kuluttua ostaja vaati kuitenkin myös toista puolikasta koiran hinnasta. Kuluttajavalituslautakunnan näkemyksen mukaan jo maksettu puolikkaan hinnan palautus oli ollut riittävä. Ostajalla oli ollut koirasta jo käyttö hyötyä. Virheistä puhuttaessa on olennaisinta tarkastella häiritseekö virhe koiran päivittäistä elämää. Koiran päätarkoitus on kuitenkin useimmiten olla ihmistensä ilona ja seurana

Oikeus kauppahintaan
Kasvattajalle myyjänä kuuluva keskeisin oikeus, eli oikeus koirista saatavaan kauppahintaan, on turvattu kauppasopimuksessa omistuksenpidätysehdolla. Omistusoikeus kuuluu myyjälle, kunnes kauppahinta on kokonaan maksettu. Tämän vuoksi kasvattajan ei tarvitse luovuttaa pentua ennenkuin se on kokonaan maksettu. Mikäli ostaja ei ilmesty sovittuna aikana pentua noutamaan tai tarjoaa tällöin vain osaa kauppahinnasta, kasvattaja voi purkaa kaupan ja myydä pennun toiselle.

Milloin sopimus koiran kaupasta syntyy?
Mikäli kauppa jää syntymättä ostajasta johtuvasta syystä, pentua varattaessa peritty varausmaksu (käsiraha) jää kasvattajalle. Tällöin voidaan ajatella ostajan rikkoneen sopimusta ja siten käsirahan luonne on vahingonkorvausta. Varausmaksun on kuitenkin oltava kohtuullinen, kohtuullisena pidetään yleensä 10-15% kauppahinnasta Sopimuksen koiran kaupasta voidaan katsoa syntyneen silloin, kun tahdon ilmaisu on molemminpuolinen tyyliin: ostaja: “Minä haluan ostaa tämän pennun” myyjä “Minä myyn sinulle tämän pennun” Kasvattajalla on oikeus periä maksua pennun hoidosta, jos ostajan kanssa sovitaan, että pentu luovutetaankin tavanomaista luovutusikää myöhemmin. Ennen luovutusikää aiheutuneista hoitokuluista ei voida periä maksua, koska nämä kulut olisivat syntyneet joka tapauksessa. Kirjallisen sopimuksen merkitys on olematon silloin, kun asiat sujavat hyvin ja uskomattoman tärkeä sillon, kun asiat mutkistuvat.

 

Artikkelin pohjana juristi Ilkka Lahtisen (kuluttajavalituslautakunta) luento ”Koirankauppa ja kuluttajansuoja” sekä Annika Kutilaisen (OTK) artikkeli koirankaupanehdoista.

Päivi Säviaho

 

– muutamia vinkkejä sijoitussopimusta harkitsevalle – Omistusoikeus.
(Luovuttaja = KASVATTAJA
vastaanottaja=SINÄ)

Sijoitussopimus

  • Ennen kuin allekirjoitat sijoitussopimuksen, selvitä itsellesi mitä
    myönteisiä ja kielteisiä eroja on sijoituskoiran ja omistuskoiran
    hankinnan ja pidon välillä.
  • Tutustu tarkoin oheisiin luovutusehtoihin.
    Mikäli sijoitussopimuksen ehtoja lisätään tai muutetaan, ne eivät
    saa muodostua vastaanottajan kannalta kohtuuttomiksi.
  • Koiran hallintaoikeus kuuluu vastaanottajalle omistus- ja jalostusoikeuden
    jäädessä määräajaksi luovuttajalle.
  • Osapuolet sopivat tarkemmin näiden oikeuksien sisällöstä lisäehdoissa.
    (esim. valmennus ja osallistumiskerrat, jotka kuitenkaan ei saa muodostua kohtuuttomiksi)
    Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle viimeistään 30 päivää ennen, milloin hän aikoo viedä koiran näyttelyyn, kokeeseen tai kilpailuun.
  • Mahdollisen vahingon sattuessa maksettava korvaus suoritetaan vakuutuksen ottajalle, ellei korvauksen jaosta ole lisäehdoissa muuta sovittu.
  • Tutustu ohessa olevaan Koiranomistajan ja haltijan perussääntöön.
    Vaadi luovuttajalta koiran ruokinta- ja huolto-ohjeet.
  • Sijoituskoiraa ottaessasi käytä aina apuna Suomen Kennelliiton
    ja ao. rotujärjestön asiantuntemusta.

Vakuus- eli takuuraha, sekä muut raha-asiat.

  • Normaali Suomen Kennelliiton hyväksymä takuuraha on enintään puolet pennun hinnasta, jonka luovuttaja palauttaa vastaanottajalle, käytettyään koiraa sopimuksen mukaisesti jalostukseen. Maksu palautetaan viimeistään, kun pentueen syntymästä on kulunut kaksi kuukautta.
  • Jos luovuttaja ei käytä koiraa jalostukseen, vakuusmaksu jää hänelle, mutta koiran omistusoikeuden tulee siirtyä vastaanottajalle joka tapauksessa viimeistään koiran täyttäessä neljä (4) vuotta, ellei sopimukseen toisin ole kirjoitettu. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vaihtoehtoista kolmea vuotta (3). Kaikki yli neljä vuotta menevät sopimukset, Suomen Kennelliitto katsoo kohtuuttomiksi.
  • Jos narttu synnyttää vastaanottajan luona, on hänellä oikeus saada luovuttajalta käypä korvaus, hoito- lisäruokinta, sekä muista kuluista.

Lisäehdoista

  • Osapuolet voivat sopia lisäehdoista tai muuttaa edellä olevia ehtoja, jos se
    esim. koiran iän tai huomattavan arvon vuoksi (tuontikoirat) on tarkoituksenmukaista.
    Lisäehdot on syytä tehdä kirjallisesti. Lisäehdoissa ei saa kuitenkaan asettaa vaatimuksia sijoituspentujen lukumäärän, värin tai sukupuolen suhteen. Lisäehdot eivät saa muodostua kohtuuttomiksi.
  • Jos siis pentueeseen syntyisi vain yksi pentu, sen katsotaan olevan yksi pentue sekä sijoitussopimuksen raukeamiseen oikeuttava seikka, vaikkei pentu sitten jäisikään eloon.
  • Vastaanottaja ilmoittaa luovuttajalle nartun juoksuajoista viimeistään
    toisena päivänä niiden alkamisesta.
  • Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle hyvissä ajoin, milloin hän aikoo astuttaa nartun.
  • Mikäli vastaanottaja päättää luopua koirasta, koira palautetaan luovuttajalle ja vakuusmaksu jää luovuttajalle.

Omistusoikeudesta

  • Osapuolet voivat milloin tahansa sopia siitä, että vastaanottaja lunastaa omistusoikeuden kokonaan luovuttajalta maksamalla vakuusmaksun ja pennun hinnan erotuksen.
  • Osapuolilla ei ole oikeutta siirtää tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan
    kolmannelle osapuolelle.
  • Luovuttajalla on oikeus pitää koiran rekisteritodistus hallussaan sijoitussopimuksen täyttymiseen asti, mutta sopimuksen täytyttyä, pitää luovuttajan toimittaa rekisteripaperi sekä omistajanmuutosilmoitus viipymättä vastaanottajalle.
  • Jos luovuttaja ei käytä koiraa jalostukseen, vakuusmaksu jää hänelle, mutta koiran omistusoikeuden tulee siirtyä vastaanottajalle joka tapauksessa viimeistään koiran täyttäessä neljä (4) vuotta, ellei sopimukseen toisin ole kirjoitettu. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vaihtoehtoista kolmea vuotta (3). Kaikki yli neljä vuotta menevät sopimukset, Suomen Kennelliitto katsoo kohtuuttomiksi.
Keskikokoinen perunkarvatonkoira
Keskikokoinen perunkarvatonkoira

Koiranomistajan ja -haltijan perussääntö on luettavissa Suomen Kennelliiton SKL:n internetsivuilta tästä linkistä:

SuKaRoiset 2014 (23.08 – 24.08.2013)

Taas on aika viettää rentouttavaa ja viihtyisää SuKaRois- viikonloppua yhdistysjäsenten kesken!

Pappisissa vietetään taas mukavaa viikonloppua koirien ja koiraihmisten kanssa.

Seurustellen, syöden, juoden ja vaikkapa saunoen.

Kustannukset ja ruokailu
Osallistuminen maksaa sinulle vain 20€/hlö, lapset alle 10v ilmaiseksi. Päiväkävijöille ruokamaksu 5€/henkilö.

Maksu etukäteen SuKaRon tilile Nordea: 147030-229461

Yhdistys tarjoaa perinteisesti lauantaina lounaan ja pientä iltapalaa grillattavien kera. Sunnuntaina aamupalaa sekä päiväkahvit vielä ennen kotiinlähtöä. Jos olet allerginen, ilmoitathan siitä ajoissa.

Majoittuminen
Paikka on nimeltään Pappistalo, entinen kyläkoulu. Lisätietoja voit katsoa www.pappinen.com/pappistalo.htm
Koululla on mahdollista yhteismajoitus, jokunen yksittäismajoituskin onnistuu.

Varaathan mukaasi yöpymistä varten tyynyn, petivaatteet tai vaihtoehtoisesti makuupussin.
Jos mahdollista, varaathan myös koirille yöpymispaikan esim. boxin tms. jos koirasi ei voi yöpyä muiden koirien kanssa.

Mukaan kannattaa ottaa myös säkillinen iloista leirimieltä!

Ilmoittautumisia ottaa vastaan:
kaisa.matilainen@sukaro.net  tai
kaarina.naaralainen@sukaro.net

HUOM! Yhdistys ei vastaa koirien aiheuttamista tuhoista tms. koirat ovat omistajan vastuulla!

Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo ry

sukaro_logo_etusivu

Yhdistys edustaa kennel organisaatiossa virallisesti perunkarvatonkoiraa ja meksikonkarvatonkoiraa.Suomen Karvattomat Rodut – SuKaRo ry on perustettu 12.10.2001.
Yhdistysrekisteriin se on merkitty 21.01.2002.
SSKY – Suomen seurakoirayhdistys ry jäseneksi se hyväksyttiin 20.02.2002 ja
SKL – Suomen Kennelliiton jäsenyyden saimme 19.11.2010
Yhdistyksen tarkoitus ja toiminta perustuu sen rekisteröityihin sääntöihin:
2§ Tarkoitus
Sen tarkoituksena on Suomen Kennelliiton – Finska Kennelklubben ry: n ja rotujärjestön jäsenenä edistää puhdasrotuisten karvattomien koirarotujen vastuuntuntoista kasvatustyötä ja toimia tunnollisten karvattomien koirarotujen kasvattajien yhdyssiteenä ja edunvalvojana ja vaikuttaa terveiden karvattomien koirarotujen kasvatustyön ja jalostuksen edistämiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on myöskin herättää ja ylläpitää karvattomien koirarotujen harrastusta, sekä edistää ja tukea niiden harrastustoimintaa Suomessa!

amazon cloud

Perheenjäsen häkkiin

Perheenjäsen häkkiin

Artikkelin kirjoittanut:
Mervi Ihantola DVM
Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema

Tuntuuko sinusta vaikealta kuvitella telkeäväsi dobermannisi häkkiin? 

Älä turhaan epäröi! On monia tilanteita, joissa häkki osoittautuu jos ei aivan korvaamattomaksi niin ainakin lähes sellaiseksi apuvälineeksi. 

Jo vuosia olemme nähneet näyttelyissä pikkukoirien omistajien kuljettavan lemmikkejään jos jonkinlaisissa useimmiten pyörillä varustetuissa häkeissä. Häkkejä on pinottu kuin kanakoppeja päällekkäin ja rinnakkain. 

Tämä näky aiheuttaa monasti kummeksuntaa tai jopa vastenmielisyyttä katsojissa. Silloin emme kuitenkaan ole asennoituneet pikkukoiran asemaan, jolle eittämättä on turvallisempaa keikkua boksissaan, kuin tallaantua jalkoihin tai joutua isomman kollegan hampaisiin. 

Nyt nämä samat häkit suurempina versiona ovat saavuttaneet palveluskoirakehien laidat. Syyt häkkien kuljetukseen ovat siellä jo aivan toiset. Ison koiran kanssa on monin verroin helpompaa viettää näyttelypäivää, kun sen pystyy huoletta jättämään omaan boksiinsa. Jos kehässä esitettäviä koiria on useampia on miellyttävämpää jättää naapurien vaivaaminen ja hoidella koirien esitys vaihtamalla häkissä olijaa. 

Edellä mainittu helpottaa tietysti omistajaa, mutta mikä lienee koiran kanta asioihin? Kuuluisa eläinpsykologi ROGER MUDGFORD on kirjassaan LEMPEÄ KOIRANKASVATUS (Tammi 1994) kirjoittanut, että häkki on tölkin ja rullataluttimen jälkeen hyödyllisin kapistus, minkä pennulleen voi ostaa. Miksi? Yleisen elämää helpottavan vaikutuksensa se tuottaa yksinkertaisesti siksi, että se on koiralle erittäin luonnonmukainen olinpaikka. 

Meille ihmisille häkin ristikot saattavat aiheuttaa assosiaatioita vankilaan ja rangaistuksiin. Ihminen, joka on puusta alas laskeutunut otus, ei koskaan ole tarvinnut luolaa turvapaikakseen, kuten maassa elävä susieläin. Mudgfordia edelleen lainatakseni ”suljetussa paikassa nukkuminen on siis luonnollista koirille, ja häkki ei niille ole vankila, vaan pikemminkin pesä.” 

On paikkoja, jossa jokaisen läsnäolijan turvallisuuden kannalta olisi viisasta rajoittaa koiran liikkumistila minimiin. Näin esimerkiksi autolla matkustettaessa. Kun 30 -40 kg painoinen koira autokolarissa sinkoutuu takapenkiltä edessä olijoiden niskaan ei heillä ole suuriakaan mahdollisuuksia selvitä törmäyksestä lievin vammoin. On myös koiralle itselleen turvallisempaa matkustaa autossa sopivassa häkissä, joka kolarihetkellä omalta osaltaan saattaa suojata koiraa kolarin aiheuttamilta vaurioilta. Pysäköitäessä kesähelteellä voi auton ovia pitää auki, mikäli se turvallisuussyistä tietysti muuten on mahdollista. Koira ei paikaltaan karkaa ja saattaa tyytyväisenä nauttia päiväuniaan omalla alueellaan. 

Tilanteissa, esimerkiksi jos koiran joutuu jättämään sairaalahoitoon, koira auttamatta teljetään suljettuun tilaan. Sen psyykkisen tasapainon säilymiselle olisi edullista, että se olisi tottunut häkissä oloon. Pentuna totuttaminen käy helpoimmin, mutta ei ole mahdotonta täysikasvuisellekaan.

Pennun ensikosketus häkkiin käy helpoimmin, jos välittömästi sen tultua taloon hankit sille oman häkin, jonka sijoitat esim. makuuhuoneeseen sängyn viereen. Kannattaa saman tien hankkia häkki, joka suuruusluokaltaan on sopiva myös täysikasvuisena.

Suuren häkin sisään voi sijoittaa aluksi pienemmän laatikon, paremmin pennun kokoa vastaavan, johon sille pedataan oma paikka. Laatikko rajaa aluksi häkin käyttöä. Myöhemmin kun pentu kasvaa laatikko poistetaan ja nuori koira saa käyttää koko aluetta . 

Häkkiä siirretään hiljalleen päivittäin kauemmas sängystä kohti ovea, ja sopivan tilaisuuden tullen pentu on jo naapurihuoneessa nukkumassa (mikäli näin halutaan). Kevyttä häkkiä pystyy myös tarpeen mukaan siirtelemään toisiin huoneisiin tai mikäli häkki on kokoontaitettavaa mallia, ottamaan se mukaan vaikka matkoille (hotelliin, kylään, näyttelyihin). Aina on koiralla oma tuttu ja turvallinen paikka johon asettua. 

Koira ei työpäivän kuluessa paljoakaan liikuskele. Se nukkuu ajat, jolloin omistaja on poissa. Tai ainakin sen näin normaalioloissa pitäisi tehdä. Se on siis varsin pirteänä odottelemassa kotiväen paluuta. Häkissä pidettävä koira on ehdottomasti ulkoilutettava ja liikuttava sen kanssa runsaasti. 

Mieluiten koira saisi olla osan illasta seurustelemassa perheen kanssa. Ei ole tarkoitus, että koiraa pidetään esineenä, joka otetaan häkistä ulos vain hetkellisesti esittelytarkoituksessa. Toisaalta koiran on hyvä oppia olemaan suljetun häkin oven takana osallistumatta jokaiseen perheen toimintoon. 

Perheenjäsen häkkiin
Perheenjäsen häkkiin

Koiran voi totuttaa häkkiin myös myöhemmällä iällä. Itse olen onnistunut asiassa suhteellisen pienin ponnistuksin seuraavasti. Häkki tuodaan kotiin ja sijoitetaan paikkaan , jossa se ei kolise tai ole pahasti tiellä, mutta silti on keskeisellä paikalla esim. olohuoneessa. Häkin ovi pidetään auki ja annetaan koiran hiljalleen yksilöstä riippuen muutaman päivän sisällä tutustua uuteen huonekaluun. Vähitellen sinne sijoitetaan leluja tai makupaloja. Aluksi aivan ovelle myöhemmin peremmälle ja koiraa kehutaan kun se ne häkistä noutaa. 

Mikäli häkki on koottavia malleja, jotka pyrkivät kolisemaan olen lattian metallilevyn päällystänyt lakanalla ja täkillä ja oven aukiolon varmistanut kiinnittämällä sen tukevasti paikalleen. Muutoinkin ensikosketukseen täytyy paneutua huolella. Koira ei saa pelästyä, joten väkisin yrittämistä kehotan myös välttämään. Alueesta täytyy muodostua miellyttävä, paikka johon koira mielellään menee lepäämään ja rentoutumaan kun ovi on auki. 

Häkin osto saattaa tuntua kalliilta taloudelliselta sijoitukselta. Kokemuksesta saatan kertoa, että on halvempaa kustantaa häkki kuin taloon uusi sisustus. Tällaiseenkin ongelmaan häkki saattaa olla oiva apu. 

Varoituksen sana kaikille niille, jotka hankkivat häkin korjatakseen virhekäyttäytymistä. Mikäli koira tuhoaa kotia yksin ollessaan, se mitä todennäköisimmin johtuu sen liian voimakkaasta sidonnaisuudesta omistajiin. 

Tällaisissa tapauksissa se aivan varmasti pyrkii yksin jäädessään häkistään voimakeinoin. On sanoin kuvaamatonta minkälaisiin suorituksiin se silloin pystyy. Herra Houdinkin olisi kateellinen. Varmistakaa ENSIMMÄISELLÄ yksinolokerralla, ettei se onnistu suorituksessaan. Häkki on EHDOTTOMASTI vahvistettava lisäkiinnityksillä ja tuettava hyvin. Erikoisesti oven alue tulee olemaan paikka mihin koira kohdistaa raivonsa ensimmäisellä kerralla. 

Eipä sitten muuta kuin ostoksille, tai kätevän naapurin luo kylään. Suosittelen!

Meksikonkarvatonkoira

Koira mukaan kauppamatkalle.

(Kirjoittaja: Ulla Mantere, julkaistu Corgisti-lehdessä)

Näkeehän niitä ja niin oli minullakin koira mukana kauppareissulla, kunnes: 
Olin ilmoittanut saksanpaimenkoirani kisoihin ja menin pankkiin maksamaan ilmoittautumista. Jätin rattaissa istuvan tyttäreni ja koirani pankin eteen, koiralla oli hihnaa n. ½ metriä. Ulos tullessani eräs mies kysyi: ”Onko tuo koira teidän? Se puri minua!” Vieressä seisova vaimo nyökytteli myöntävästi, puri se. 

Meksikonkarvatonkoira
Meksikonkarvatonkoira

Tiedän useita tapauksia, joissa kaupan/pankin tms. muun eteen jätetyn koiran avulla on yritetty rahastaa, milloin kyseessä on ollut vihikoira, milloin rottis tai joku muu.

Kytketty koira tuntee itsensä helposti turvattomaksi ja voi puolustautua. Tämän vuoksi ei kannata koskaan mennä taputtelemaan vierasta koiraa. Koskaan ei voi tietää, miten se tilanteen kokee, hyppääkö se päälle riemusta kun ei enää tarvi olla yksin vai pelosta? Jos se tulee päälle, selviääkö siinä vaateiden likaantumisella vai repeävätkö ne? Pahimmassa tapauksessa siinä tarvitaan lääkäriä ja tikit. Sama koskee myös suljettua aluetta, kuten autoa. Koira voi puolustaa sitä ärhäkkäästi, samoin kuin itseään. Ja onhan ne vaatteetkin pestävä, senkin laskun maksaa – koiranomistaja.

Sattuipa kerran, että omistaja jätti koiransa kirjaston ulkopuolelle, vaan takaisin tulessa ei enää koiraa ollut. Soitetaanpa poliisille, minne on sakemanni kadonnut? Poliisilla on hyvä verkosto, eikä siinä kauaa mennyt, kun koira löytyi muutaman kilometrin päästä, minne se oli juoksutettu.

Toisen vastaavan tapauksen kuulin, jossa humalainen lähti vieraan koiran kanssa lenkille ja tämäkin koira löytyi aikanaan. Aina ei kuitenkaan koiraa löydy. Kytketty koira on helppo ”saalis” ja voi päätyä minne vain, esim. koe-eläimeksi tai väärin paperein Venäjälle. 

Sattuipa kerran tälläinen tapaus: 
Vanhempi nainen oli tulossa kaupasta, kun hän näki miehen aikovan juuri potkaista pientä koiraa. :”Et potki sitä!” ”Onko tämä sinun koirasi?” ”Ei ole, mutta silti sitä ei potkita.” Tämä nainen jäi koiran luo siksi aikaa kunnes omistaja tuli kaupasta ulos ja kertoi tälle koko tapauksen: ”Älä enää jätä koiraa kaupan eteen!” 

Näitä suojelevia naisia ei aina ole paikalla, eikä omistaja voi tietää, mitä koiralle tapahtuu, kun on itse kaupan perimmäisessä nurkassa. 

Tarina kertoo seuraavaa: 
auton sivuikkuna oli raollaan ja lompakko sopivasti näkyvissä – voro työnsi kätensä autoon – pieni perhoskoira puri – mies ei saanut kättään ulos koiran roikkuessa käsivarressa kiinni . 

Tässäkin tapauksessa olisi voinut käydä niin, että omistaja korvaa koiran aihauttamat vahingot, varsinkin kun mitään varkautta ei tapahtunut.

Hajosipa koiran takia sitten lenkkipuku tai jotain muuta, pääsääntönä on, että lemmikin omistaja on vastuussa lemmikkinsa teoista. Lenkki tekee hyvää, niin omistajalle kuin koirallekin, mutta ei kauppalenkki. Ulkoilutetaan koirat jossakin muualla.

Kuivasilmäisyys pienillä koirilla

Kuivasilmäisyys eli keratoconjunctivitis sicca -sairaus on kohtalaisen yleinen, ikävä ja kivulias silmäsairaus. Silmässä oleva kyynelrauhanen ei toimi silloin normaalisti, silmän pinta kuivuu, ravinteiden kulkeutuminen estyy, sarveiskalvolle tulee haavautumia, tulehdusmuutoksia ja pahimmassa tapauksessa silmä voi puhjeta. 

Tyypilliset oireet:
Kuiva erite, silmän liimamainen pinta, silmien siristely ja kutina.
Runsas vuoto, turvonneet silmäluomet, sekä silmien raapimisen seurauksena syntyy haavoja sarveiskalvoilla ja sidekalvoilla. 
Kuivasilmäisyys on yleisempi koirilla, sairautta tavataan kuitenkin myös kissoilla. Monella rodulla tuntuu olevan taipumusta tähän sairauteen, esim. cockerspanieleilla, bulldoggeilla, westeillä, lhasa apsoilla ja shihzuilla. Kuitenkaan ei puhuta suoraan osoitetusta perinnöllisestä sairaudesta ja tämä pitää muistaa jalostusasioita pohtiessa. Milloin sairaus puhkeaa, riippuu täysin taustalla olevasta syystä. Joissakin tutkimusmateriaaleissa on mainittu, että narttukoirilla olisi suurempi taipumus ko. sairauteen. 

Syitä:
Immunologinen tulehdus.
Monesti muiden immuunisairauksien ja esim. atopian yhteydessä voi eläimen silmä reagoida niin, että kyynelrauhanen tuhoutuu. Hyvin harvoin kyseessä on synnynnäinen vaiva, pääasiassa näitä on nähty mopsilla ja yorkshirenterriereillä. 
Neurologiset eli hermostolliset syyt. Silmän hermotuksen vaurioituminen /tapaturmat, esim. silmän ulospullahdus pureman yhteydessä, tulehdukset aiheuttavat kyynelrauhasen hermotuksen toimintavajeen. Lääkeaineiden aiheuttamat. Yleisnarkoosi ja atropiini (käytetään haavautumahoidoissa ja silmän etukammiotulehduksissa) aiheuttavat hetkellisen kyynelrauhasen toimintavajeen. Lääkeaineiden aiheuttama kuivasilmäisyys nähdään lähinnä trimetopriimi-sulfayhdistelmien pitkäaikaisen käytön jälkeen. Systeemiset sairaudet, varsinkin pahat virustartunnat, usein heikentävät kyyneltuotantoa ja krooninen pitkään hoitamatta jätetty sidekalvontulehdus tai luomitulehdus voi aiheuttaa kyynelrauhasen toimintahäiriön ja siitä seuraa kuivasilmäisyys.

Usein kuivasilmäisyys sekoitetaan sidekalvontulehdukseen. Kun eläin kärsii kuivasilmästä, on bakteeritulehdus aina myös silmässä läsnä. Kyyneleritys mitataan nk. schirmerin paperiliuskalla ja normaali arvo on 15–25 mm /min. Kuivasilmäisyydessä voi olla jopa 0 arvoja ja tällöin tilanne on hyvin vakava. Kun silmän pinta kuivuu, niin siihen syntyy myös haavautumia, jotka havaitaan rakovalolla tai fluoreskeiini värjäyksellä. 
Hoitona kuivasilmäisyydessä on runsas nestehuuhtelu silmiin, keittosuolaliuos, keitetty vesi ja silmävedet. Silmää kosteuttavat tipat laitetaan monta kertaa päivässä ja tulehdushoitoon käytetään antibiootti/kortisonivoidetta tai tippoja, riippuen siitä onko silmissä haavautumia vai ei. 
Osalla potilaista saadaan kyyneleritys lisääntymään nk. syklosporiini -voidetta tai -tippaa käyttäen. Tämä lääke stimuloi kyynelrauhasen toimintaa. Kuitenkin on potilaita, joiden silmä ärtyy ko. lääkkeestä. Joskus pilokarpiinitippalisä ruokaan voi lisätä kyyneleritystä. 
Joka potilaan hoito katsotaan yksilöllisesti oireet ja tarpeet huomioon ottaen.Jos kyseessä on todella vaikea tapaus, jossa kyynelrauhanen ei toimi enää ollenkaan, voidaan leikkauksella, jossa sylkirauhastiehyt siirretään alaluomen sisäpuolelle, pitää silmää kosteana. Valitettavan usein sylki voi aiheuttaa ärsytystä silmään (ymmärrettävää) ja silloin tiehyt täytyy sulkea. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä ja hoidon vaste riippuu alkuperäisestä syystä. Yleensä kyseessä on sairaus, jonka kanssa täytyy elää eläimen loppuelämä. Työläs ja yleensä hoidettavissa oleva sairaus, mutta hoitamattomana erittäin kivulias ja hankala potilaalle.

Artikkelin kirjoittanut:
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri 
Eva Einola-Koponen
Koira-Kissaklinikka Oy, Turku

Addisonintauti – Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta

Lisämunuaisen kuorikerros tuottaa elimistön omia kortikosteroideja. Mineralokortikoideja tarvitaan mm. elektrolyyttitasapainoon, glukokortikoideja erityisesti stressitilanteissa. Lisämunuaiskuoren tuhoutuminen tai toimimattomuus aiheuttaa vajaatoiminnan oireita eli Addisonin-taudin. Taudin syy on useimmiten tuntematon: syynä voi olla autoimmuunitauti, infarkti tai amyloidoosi, se voi tulla Cushingin-taudin hoidossa käytetyn mitotaani-lääkityksen seurauksena, tai syynä voi olla aivolisäkkeen tuottaman ACTH hormoni puute. Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan.

Taudin esiintyminen:
Tautia todetaan nuorilla ja keski-ikäisillä (2-4 vuotiailla) koirilla, nartuilla uroksia enemmän. Koirilla tauti on harvinainen, kissoilla erittäin harvinainen. Rotualtisteena pidetään isovillakoiraa, partacollieta, rottweileria ja valkoista länsiylämaanterrieriä.

Taudin oireet:
Aluksi oireita voi esiintyä vain stressitilanteissa (trauma, infektio, leikkaus ), ja koiran vointi on välillä parempi. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Joskus tauti voi puhjeta kriisiksi: verenpaine laskee, koira on heikko, jopa tajuton, alilämpöinen ja kuivunut.
Kissalla oireena ovat ruokahaluttomuus, laihtuminen ja välinpitämättömyys.

Diagnostiikka:
Tyypillisesti verinäytteessä on kohonnut kalium ja alhainen natrium pitoisuus. Usein tautiin liittyy kohonneet munuaisarvot. Perusverinäytteet voivat olla myös normaalirajoissa. Diagnoosi varmistetaan ACTH -testillä, jolloin koiralta otetaan 2 verinäytettä 2 tunnin välein. Röntgenkuvassa voi näkyä alhaisesta verenpaineesta johtuvia muutoksia (pienikokoinen sydän), EKG:ssä korkea kalium aiheuttaa muutoksia.

Hoito:
Lääkehoidolla korvataan puuttuva elimistön kortikosteroidituotanto: Peruslääkkeenä annetaan mineralokortikoideja, kauppanimeltään Florinef. Tarvittaessa lisäksi annetaan glukokortikoideja, kauppanimeltään Prednison. Lääkitys on elinikäinen. 
Kriisitilanteessa potilasta hoidetaan klinikalla suonensisäisellä nestehoidolla ja lääkityksellä, kunnes se ei enää oksenna ja alkaa syödä, tämän jälkeen jatketaan lääkitystä suun kautta.

Kontrollit ja ennuste:
Aluksi kontrolloidaan potilasta 2 viikon välein (yleiskunto ja veren elektrolyytit, ACTH- testi tarvittaessa ), myöhemmin 3 -6 kuukauden välein. Ennuste on hyvä, eli koira voi elää normaalin elämän lääkityksellä, kunhan sopiva lääketasapaino on löydetty.

Artikkelin kirjoittanut:
Ell Elisa Välimäki
Koira-Kissaklinikka Oy,  Turku

DNA- kertoo Pitääkö koirasi sukutaulu paikkansa

Suomen Kennelliiton hallitus on hyväksynyt DNA:n avulla tapahtuvan koirien polveutumisen varmentamisen periaatteet sen jälkeen, kun SKL-FKK:n valtuusto hyväksyi yksimielisesti rotujärjestömme valtuustoedustajan aloitteen syksyllä 1999.

Hallituksen päätöksen mukaan koirien rekisterikirjaan tulee ”P”-merkintä, kun koiran polveutuminen on varmistettu eli sekä pennun että sen molempien vanhempien DNA-profiilit on määritelty. Seuraavassa artikkelissa Peter Bredbacka ja Mikko Koskinen kertovat, mistä DNA-sertifioinnissa on kyse.

Jo pitkään kestäneessä DNA:han perustuvien koirien polveutumismääritysten standardisoinnissa on saavutettu huomattavaa edistystä. DNA-määrityksiä kehittämään, valvomaan ja yhtenäistämään on perustettu Kennelliiton jalostustoimikunnan alainen DNA-työryhmä. Työryhmän esityksiä seuraten Kennelliitto on sopinut suuntalinjat, jotka tulevat toimimaan Suomessa virallisella tavalla suoritettavien DNA-polveutumismääritysten pohjana. Jokaiselle standardien mukaisesti DNA-testatulle koiralle myönnetään DNA-numero. Polveutumisen varmistuksesta tulee merkintä P koiran rekisterinumeron perään.

Jalostusohjelmien edistymisen kannalta oikeat sukutaulut ovat äärimmäisen tärkeitä. Todistus koiran polveutumisen varmistuksesta tuo sille huomattavaa lisäarvoa pentujen myyntiä tai koiran käyttämistä jalostukseen harkittaessa. Asiantuntevan koiranjalostajan kannalta on välttämätöntä tietää pentujen polveutuminen ilman pienintäkään epävarmuutta. On kuitenkin muistettava, että polveutumisen varmistus on ainoastaan merkittävä lisäväline jalostustyössä. Tärkeitä tekijöitä ovat luonnollisesti jalostusohjelman perusteltavuus ja kasvattajien sitoutuminen tavoitteisiin. Esimerkiksi perinnöllisten tautien poistaminen koirapopulaatiosta vaatii yhtälailla luotettavia polveutumistietoja kuin luotettavaa jälkeläisseurantaakin.

DNA-määritysten perusteet
Polveutumismääritykset perustuvat väärien isien poissuljentaan DNA-määrityksen perusteella. Mikäli tutkittavana on useita isäehdokkaita, väärät isyydet paljastuvat aina ja niiden poissuljennan jälkeen jäljellejäävä isä oletetaan oikeaksi. Usein tutkimuksessa on kysymyksessä polveutumisen varmistus, eli mahdollisia isäehdokkaita on vain yksi ja halutaan varmistaa että kyseessä todella on pentueen oikea isä. DNA-määritykset ovat erittäin tehokkaita myös oikean isyyden osoituksessa ja määritysten todistusvoima on lähes 100%. Jos DNA-määrityksen teho on esimerkiksi 99.99%, tarkoittaa tämä sitä, että testatun koiran lisäksi yksi kymmenestätuhannesta kyseisen rodun koirasta sopisi sattumalta pentueen isäksi.

DNA-määrityksessä käytetään hyväksi DNA:n merkkigeenejä. Polveutumismäärityksessä käytettävät merkkigeenit ovat nimeltään mikrosatelliitteja. Mikrosatelliittien pituus vaihtelee yksilöiden välillä ja tietyn pituiset mikrosatelliitin muodot (alleelit) periytyvät vanhemmilta jälkeläisille Mendelin periytymissääntöjä noudattaen. Tyypillisesti noin puolet merkkigeeneistä paljastavat väärän isän.

Joskus käy niin että testin jälkeen todetaan, että isäehdokkaiden joukossa on edelleen kaksi mahdollista isää. Toisin sanoen merkkigeenien käyttö ei ole riittänyt sulkemaan pois väärää isää. Tällaista tapahtuu lähinnä vain jos isäehdokkaat ovat läheistä sukua toisilleen, esimerkiksi täysiveljiä. Väärä isä paljastuu kuitenkin lisäämällä merkkigeenejä. Polveutumismäärityksiin soveltuvia merkkigeenejä tunnetaan useita satoja, joten ne eivät lopu kesken. Käytännössä DNA-menetelmällä saadaan siis aina oikea isä selville kunhan se on tutkittavien joukossa. 

DNA-työryhmän ehdotusten mukaisesti SKL:n hallitus on päättänyt (kokous 2/2002), että virallisen DNA-näytteen voi ottaa joko eläinlääkäri tai muu SKL:n nimeämä henkilö. SKL:n nimeämät henkilöt ovat tällä hetkellä ainoastaan DNA-määrityksiä tekevän laboratorion edustajia. DNA-näytteen ottamisen yhteydessä täytetään ‘lähete polveutumismääritystä varten’. Lähetekaavakkeita voi tilata laboratoriostamme, tai tulostaa osoitteesta: http://www.diagnostics. finnzymes.fi. Näytteenoton yhteydessä tarkistetaan koiran tunnistemerkintänumero ja verrataan sitä rekisterikirjan tietoihin.

Polveutumismäärityksen tekemiseen kelpaa periaatteessa mikä tahansa solujen tumallista DNA:ta sisältävä näyte (esim. verinäyte kelpaa mainiosti), mutta käytännössä on yksinkertaisinta ottaa joko poskisolu- tai karvatuppinäyte. Näytteenotto on vaivaton toimenpide niin näytteenottajalle, kuin koirallekin. Kasvattajille edullinen vaihtoehto on sopia kanssamme näyttely, jossa keräämme DNA-näytteet kootusti. Näytteenotto on tällöin maksutonta.

DNA-työryhmä on myös sopinut niistä mikrosatelliiteista, joita voidaan käyttää polveutumismäärityksiä tehtäessä. Koska DNA-alueiden informatiivisuus voi vaihdella huomattavasti koirarodusta riippuen, DNA-työryhmä nimesi 30 mikrosatelliittia, joista määrityksiä tekevän laboratorion pitää analysoida vähintään 10. Lisäksi väärä vanhemmuuden tulee osoittaa vähintään kahden mikrosatelliitin osalta. Nämä säännöt takaavat määrityksen tehokkuuden kaikilla roduilla ja antavat pelivaraa esimerkiksi tilanteissa joissa koiranomistajat haluavat teettää määritykset samalla menetelmällä kuin niitä tehdään ulkomailla.

Väärät polveutumiset ovat huolestuttavan yleisiä
Väärien polveutumisten osuus on varsin korkea. Arviot vaihtelevat, mutta esimerkiksi AKC:n (American Kennel Club) selvityksen mukaan noin 10% pennuista polveutuu niiden rekisterikirjan tiedoista poiketen.

Tähän asti polveutumismäärityksiin on turvauduttu lähinnä kun on syntynyt vahva epäilys isän oikeellisuudesta, mutta virheellisten polveutumistietojen suurehko osuus antaa perusteet polveutumisen varmistuksen laajemmalle käytölle. SKL:n DNA työryhmän tavoitteena onkin, että ennen pitkää polveutumismäärityksistä tulee rutiininomainen toimenpide, joka suoritetaan kaikille jalostuskoirille niiden rekisteröinnin yhteydessä. Kun kaikki vanhempaispolven yksilöt DNA-testataan, vanhempien DNA-tieto säilytetään tietokannassamme ja pennut saavat DNA-määrityksen jälkeen automaattisesti todistuksen polveutumisen varmistuksesta (eli vanhempia ei tarvitse testata uudestaan pentujen määrityksen yhteydessä).

DNA-tavoiteohjelmat
Useissa maissa on tunnistettu väärien polveutumisten koiranjalostukselle aiheuttaman ongelman vakavuus jo paljon Suomea aikaisemmin. Esimerkiksi AKC otti käyttöön jo vuonna 1998 rutiininomaisen polveutumisten varmistusohjelman. Ohjelman tavoitteena on kannustaa koiranomistajia varmistamaan kaikkien jalostukseen käytettävien yksilöiden polveutuminen. DNA-määritys on pakollinen kaikille uroksille joilta säilötään spermaa jalostuksen tarpeisiin, sekä kaikille uroksille joilla teetetään yli 7 pentuetta (tai yli 3 pentuetta vuodessa). Lisäksi ohjelman tärkeänä osana on AKC:n edustajien suorittamat pistokokeiden kaltaiset kenneltarkastukset, joiden yhteydessä otetaan DNA-näytteet pennuista ja niille rekisteröidyistä vanhemmista. Tavoitteena on tunnistaa ja korjata kenneleiden sekä tahattomat että tahalliset ‘erehdykset’. AKC kustantaa DNA-määritykset, mutta mikäli vääriä polveutumisia ilmenee, väärän sukupuun omaavat koirat poistetaan rekisteristä, ja omistajille voi seurata huomattavia sakkoja. Esimerkiksi jos kennelistä löydetään viiden vuoden aikana neljä pentuetta joissa ilmenee vääriä polveutumisia, määrätään kennelille viiden vuoden koirien rekisteröintikielto ja asetetaan $2000 sakko joka tulee maksaa ennen seuraavan koiran rekisteröintiä. Tällaiset määräykset ovat selvä heijastus sitä, että AKC on ymmärtänyt väärien polveutumisten koiranjalostukselle aiheuttaman ongelman vakavuuden.

AKC:n ohjelman puitteissa on vajaan viiden vuoden aikana DNA-testattu noin 200 000 rotukoiraa. Rotuja joiden testattujen koirien lukumäärä ylittää 3000 on jo kymmenen. Testitilastojen kärjessä komeilevat labradorinnoutajat, joille on tehty yli 7000 polveutumisen varmistusta. On varsin positiivista todeta, että AKC:n ohjelma on jo nyt johtanut huomattavaan edistykseen väärien polveutumisten vähentämisessä: vuoden 1998 kenneltarkastuksissa todettiin 11%:lla koirista vääriä polveutumisia, mutta vuonna 2001 vastaava luku oli jo pudonnut 7%:iin. Rekisteristä on poistettu yli 850 väärille vanhemmille rekisteröityä pentuetta.

Polveutumismääritysten muita sovellutuksia
Varsinkin lukumäärältään pienillä koiraroduilla syntyy helposti ongelmia sukusiitoksen seurauksena. Kun käytetään vain muutamaa urosta seuraavan sukupolvea muodostamaan, vähenee populaation perinnöllinen monimuotoisuus. Yksi tapa saada useamman uroksen perimä siirrettyä seuraavalle sukupolvelle on naaraan astutus useammalla koiraalla. Tällöin pentue koostuisi pääosin puolisisarista, jolloin yksittäisten pentujen isyydet selvitetään DNA-menetelmällä. Suomessa ei toisin kuin USA:ssa rekisteröidä saman pentueen pentuja useammalle urokselle, mutta sanomatta on selvää, että käsillä on tehokas keino sukusiitoksen vähentämiseen.

Yksilön tunnistaminen
Jos epäillään että tietty koira on varastettu, voidaan verrata siitä otettua DNA-näytettä aikaisemmin otettuun näytteeseen. DNA-menetelmän käyttö yksilön tunnistamisessa on jopa vielä tehokkaampaa kuin polveutumismäärityksissä. Todennäköisyys, että kahdella samaa rotua olevalla koiralla olisi sama DNA-profiili on yksi useista miljoonista. Jos DNA-tutkimuksen perusteella näytteet ovat identtiset voidaan käytännöllisesti katsoen 100%:n varmuudella todeta, että kysymyksessä on sama koira. Täyssisarten ollessa kyseessä todennäköisyys on kuitenkin pienempi, mutta edelleen lähes mitätön.

Lisätietoja polveutumismäärityksistä ja DNA-menetelmien sovellutuksista koirilla löytyy internetosoitteesta: http://diagnostics.finnzymes.fi

Puhdasrotuiset koirat 2000-luvulla: Geneettisen terveyden saavuttaminen koirillemme

Kirjoittanut:
Jeffrey Bragg
Kääntänyt: Tuula Mäenpää

Mikä on koirarotu?

Mikä on rotu ? Jos kysymys asetetaan tarkemmin, mitkä ovat ne välttämättömät ehdot, jotka sallivat meidän vakaumuksellisesti sanoa, että ” tämä eläinjoukko muodostaa erillisen rodun”?

Kynologisessa maailmassa kolme erillistä osa-aluetta yhdistyneenä toisiinsa määrittelee eri rodut. Ensinnäkin koirat erottuvat toisistaan esi-isiensä takia: saman rodun kaikki yksilöt polveutuvat tietystä perusryhmästä koiria ( ja vain tästä joukosta), jonka avulla rotu perustettiin. Toiseksi ne erottuvat toisistaan käyttötarkoituksen tai tehtävän perusteella: jotkut rodut ovat erikoistuneet tietynlaisen riistan metsästykseen, toiset taas suorittamaan tiettyjä tehtäviä yhdessä isäntänsä kanssa ja jotkut saavat olemassaolon oikeutuksen yksinkertaisesti ihmisen halusta saada eläin seurakseen.

Ja kolmanneksi rodut erottuvat toisistaan tyypin perusteella, joko kirjoitettujen tai kirjoittamattomien määritelmien perusteella, joissa määritellään koko, rakenne, ilme, pään muoto, korvien ja hännän asennot jne. ja näiden seikkojen tulee olla samankaltaiset mainituissa puitteissa saman rodun sisällä.

Koirien kasvattajille ja harrastajille ylläolevat määrittelyt ovat sekä ilmeisiä että tuttuja. Siitä huolimatta näiden itsestäänselvyyksien oikea ja täydellinen ymmärtäminen on elintärkeää koko koiraharrastuksen sekä tämän harrastuksen kohteena olevien eläinten hyvinvoinnin kannalta. Tarkoitukseni on tässä esitelmässä selventää ylläolevien kolmen lähestymistavan keskinäistä vuorovaikutusta ja osoittaa kuinka vääristymät ja väärinkäsitykset näiden kolmen seikan suhteen uhkaavat tällä hetkellä kaikkien koiriemme terveyttä ja tiettyjen rotujen olemassaoloa. Tarkoitukseni on myös ehdottaa uudistuksia, jotka auttaisivat säilyttämään sekä tasapainoitetun rotujen identiteetin sekä rotujen terveyden.

Jotta koirarotujen tehtävä toteutuisi tehokkaasti, kolme erillistä perustetta, joiden perusteella koirarodut erotetaan toisistaan tulee olla merkitykseltään ja painoarvoltaan samanlaisessa asemassa, muuten syntyy vakavia ongelmia. Rotuja ei voi erotella toisistaan pelkästään esi-isien perusteella eikä myöskään yksin käyttötarkoituksen tai yksin tyypin mukaan. Elleivät rodun määrittelyssä käytetyt kolme perustetta ole täysin vuorovaikutuksessa rodun identiteetin toteutuminen jää puutteelliseksi tai vahingoittuu. Valitettavasti tämä täydellinen vuorovaikutus nykyisessä koiramaailmassamme on harvinaisuus. Esi-isä-kriteeriä käytetään jäykästi ja mekaanisesti, käyttötarkoitus-kriteeriä aliarvioidaan tai ei oteta huomioon lainkaan ja tyyppi-kriteeriä käytetään suuresti liioitellen ja päähänpiittyneillä tavoilla. Kolmen eri lähestymistavan vuorovaikutusta ei juurikaan mietitä ja oikeastaan koskaan ei ponnistella pitkäjänteisesti niiden yhteenvaikutuksen hyväksi.

Koirarotujen alkuperä

Koirarodut syntyivät monin eri tavoin ja usein niiden alku on hämärä. Ei pidä ajatella, että ne 300 – 400 koirarotua, jotka nyt ovat olemassa, ovat ainoat mahdolliset tai ettei enää voisi syntyä aivan uusia rotuja. Koirien geneettinen joustavuus on sellainen, ettei lajin mahdollisille muunnelmille ole loppua. Uusia rotuja syntyy ja vanhoja kuolee ajoittain. Koirien geneettinen muuntautuminen jatkuu lakkaamatta ja juuri tästä syystä on mahdotonta, että joku rotu jäisi paikoilleen niin, että sen piirteet pysyisivät kiinteinä ja muuttumattomina riittävän pitkän ajanjakson aikana. On tiedostettava, että koirarodut ovat ihmisten tekemiä, ne on luotu keinovalinnan avulla loputtamasti vaihtevasta koirien geneettisestä poolista. Rotuja ei pidä sekoittaa lajeihin tai edes alalajeihin, jotka syntyvät luonnossa luonnollisen valinnan seurauksena; koirarodut ovat vain epävakaita ihmisen luomia muunnelmia, jotka eivät säilyisi luonnossa muuttumattomina ilman ihmisen puuttumista.

Rotujen tärkeä ominaisuus on se, että ne on luotu kasvattajien toimesta – eikä rekisterien tai organisaatioiden, kuten esim kennelliitto. Koirarodun alkuperä ja kohtalo on sen kasvattajien käsissä, ensiksi, viimeiseksi ja aina. Kynologisten yhdistysten tehtävä on tukea kasvattajien työtä eikä päinvastoin.

Tavallisesti rotu on jo ollut olemassa hyväksyttävän ajan ennenkuin se saavuttaa pisteen, jolloin se rekisteröidään roduksi. Rodun ’hyväksyntä’ on aina rodun historian kannalta keskeinen tapahtuma. Nykyisin asiat ovat niin, että rodun hyväksyntä on paljon ratkaisevampi (ja lopullisesti vahingollinen eläinten hyvinvoinnille) kuin mitä sen tarvitsisi tai pitäisi olla. Tarkastellaan aluksi mitä tarvitaan uuden rodun aikaansaamiseksi.

Ensimmäinen ja ratkaisevin tapahtuma on perustamistapahtuma, jossa äärellinen määrä koirayksilöitä valitaan antamaan panoksensa uuden koirarodun geneettiseksi materiaaliksi. Ne saattavat kaikki olla melko samanlaisia tai erota suurestikin toisistaan (kuten esimerkiksi kun Bulldog ja Mastiff rodut yhdistettiin, jotta saatiin luotua Bullmastiff rotu). Se millä on merkitystä on se, että äärellinen ja joskus aika pienikin määrä yksilöitä valitaan olemassaolevasta koirakannasta ja ne eristetään siten, että ainoastaan niiden geneettinen materiaali muodostaa uuden rodun geenipoolin. Tämä on itseasiassa seuraava tekijä: eristäminen. Jos perusjoukko jatkaa geneettisen materiaalin vaihtamista koko muun koirakannan kanssa ei rotua synny. Ilman uuden ryhmän geneettistä eristämistä ei tapahdu eriytymistä, joka puolestaan johtaa uuden rodun syntyyn. Eristämisen looginen seuraus on seuraava tekijä: sisäsiitos. Jos perusryhmä on pieni tai keskikokoinen, sisäsiitos ei ole vältettävissä. Jos ryhmä on melko suuri tavallisesti ne, jotka ohjaavat uuden rodun syntyä pitävät jossain vaiheessa välttämättömänä vahva-asteista sukurutsausta tai sisäsiitosta saadakseen aikaan ei toivottujen piirteiden katoamisen ja toivottujen piirteiden pysymisen. Erityisesti, jos yksilöt ovat hyvin erilaisia halutaan tehdä sisäsiitosta vakaan genotyypin saamiseksi, johon kasvattajat määrittelevät haluamansa satunnaisen vaihtelun. Viimeinen olennainen tekijä on keinovalinta sillä pelkkä sisäsiitos ei tee tyypistä pysyvää tai karsi ei-toivottuja piirteitä. Kasvattajien täytyy valita niistä yksilöistä, joita ensimmäiset sukupolvet tuottivat siten, että ne, jotka osoittavat toivottuja ominaisuuksia saavat lisääntyä seuraavassa sukupolvessa. Näiden tekijöiden avulla määritellään uusi geenipohja, joka toivottavasti sisältää vain haluttuja piirteitä ja on kykenevä tuottamaan itsensä kaltaisia eläimiä hyväasteisella vakaudella ja jatkuvuudella.

Rotujen jatkuvuus

Puhdasrotuiset koirarodut ovat jo nyt vakavissa ongelmissa johtuen yleisestä epäonnistumisesta sen asian erottamisessa mikä on tarpeellista uuden rodun luomiseksi ja toisaalta siinä mikä on toivottavaa, että rotu jatkuisi ikuisesti.Useimmat rekisteröidyt rodut ovat alle sata vuotta vanhoja rekisteröityinä rotuina: useat ovat noin 50-60 vuotta vanhoja. Kuitenkin miltei kaikissa roduissa ilmenee geneettisiä vikoja, joita on pakko pitää ei-toivottuina. Puhdasrotuisilla koirilla on luetteloitu olevan yli 500 erilaista perinnöllistä vikaa ja koko ajan ilmaantuu uusia. Jotkut näistä vioista ovat saavuttaneet hyvin suuria esiintymistiheyksiä ja aiheuttavat ongelmia kasvattajille ja koiranomistajille ja uhkaavat koko koirapopulaation terveyttä. Ja mikä pahinta monissa tapauksissa organisoidut terveyskontrolliohjelmat näyttävät suhteellisen tehottomilta. Vaikka tällaiset ohjelmat menestykselliseti tunnistavat sairaat eläimet niin joissakin tapauksissa yksilöt, joiden taustassa on useita sukupolvia terveitä eläimiä, itsepäisesti tuottavat sairaita jälkeläisiä. Siis mitä on mennyt vikaan ja mitä voidaan tehdä, jotta tilanne korjaantuisi?

Ensinnäkin on tunnustettava, että ne käytännöt, jotka olivat olennaisia uuden rodun luomisessa eivät välttämättä ole hyväksi tämän luodun rodun jatkuvuudelle ja voivat jopa loppujen lopuksi pitkällä tähtäyksellä haitata rodun olemassaoloa.

Otetaan esimerkiksi eristäminen. Ilman eristämistä ei ole mahdollista kontrolloida uuden, vielä vähälukuisen rodun geenipohjaa. Vaatii aikaa ja huolellista jalostusta vakiinnuttaa uusi piirteiden yhdistelmä. Kun tämä on saatu tehtyä uuden geneettisen materiaalin lisääminen olisi yleensä taaksepäin menemistä. Kuitenkin pitkällä aikavälillä, jos geneettistä eristämistä ylläpidetään se johtaa
geneettisestä satunnais-ajautumisesta (genetic drift) johtuvaan rappeutumiseen. Samoin sisäsiitos, mikäli se jatkuu vaikka sen tarve olisi jo ohitettu, johtaa asteittain kasvavaan homotsygoottisuuteen (toisiaan vastaavissa kromosomeissa on vastaavissa geenipaikoissa eli locuksissa identtiset geenit), joka hyvinkin saattaa tuhota uuden rodun perimän terveyden. Jopa keinotekoinen valinta, jos sitä jatketaan liian vahvasti ja liian kauan voi yhdistyneenä eristämiseen ja sisäsiitokseen vähentää voimakkaasti tehokasta jalostuskantaa ja täten kuluttaa rodun perimän terveyttä.

Harha rodun puhtaudesta.

Kanadan kennelliiton (ja muiden vastaavien organisaatioiden) nykyinen jalostusrekisteri kuvastaa sitä harhaa, josta suoraan johtuu nykyinen puhdasrotuisten koirien geneettinen kriisi: harhaa rodun puhtaudesta. Ajatus puhtaasta linjasta on nähty päämääränä sinänsä ja vastaavasti jalostusrekisteri on rakennettu niin, että se heijastaa ja vahvistaa tätä ajatusta jäykästi ja ehdottomasti. Tämä vaatimus rodun ehdottomasta puhtaudesta nousee 1800-luvun aatteesta : ”ylivoimaisesta suvusta”, jonka esimerkkeinä oletettavasti olivat ihmisaristokraatit ja täysverihevoset.Tämä sama aate, vietynä epäloogisiin johtopäätöksiin ihmisten tasolla johti nykyään häpeällisenä pidettyyn natsien oppiin
’tieteellisestä rasismista’, jonka avulla natsit yrittivät jalostaa arjalaista superihmistä. Aate ylivoimaisen suvun aikaansaamisesta oli se, että jalostamalla ”parasta parhaalle ” (breeding the best to the best), käyttämällä jatkuvaa sisäsiitosta ja valintaa ’ylivoimaisten’ ominaisuuksien suhteen, voitaisiin kehittää joka tavalla ylivoimainen verilinja verrattuna siihen jalostamattomaan perusmateriaaliin, joka oli parasta mitä luonto pystyi tuottamaan. Luonnollisesti puhdistettu linja täytyisi sitten säilyttää erillisenä ja uutena pohjana tästä kannasta syntyneelle materiaalille. Modernin genetiikan tulokset eivät millään tavalla tue tämänkaltaista rasismia, itse asiassa – aivan päinvastoin. Populaatioryhmiä, jotka ovat lukumääräisesti rajoitettuja ja suljettuja uuden geneettisen vaikutuksen suhteen pidetään nyt käytännössä varmasti geneettisesti huonompina. Varmasti 1800-luvun loppua lähestyttäessä tuli häkellyttävän ilmeiseksi, että Euroopan aristokraatit olivat nopeasti rappeutumassa elettyyään omaa versiotaan ’suljetusta jalostuskirjasta’.

Ajatus rotupuhtaudesta sovellettuna puhdasrotuisiin koiriin on johtanut 1900-luvun lopussa alakulttuuriin, joka pitää ’puhdasrotuista’ rekisteröityä eläinkantaa laadullisesti ylivoimaisena verrattuna sekarotuisiin tai ’rakkeihin’. Tässä alakulttuurissa pidetään erittäin tärkeänä, että tätä puhdasrotuista kantaa ei tahraa mikään ulkoinen geneettinen vaikutus, joka ei ole osa tätä oletettua ylivoimaista sukua, jonka rekisteröity jalostus on tuottanut pienestä peruskannasta käyttämällä suljettua jalostusrekisteriä. Esimerkiksi Kanadan Kennelliiton uusia jäseniä vaaditaan lupaamaan jäsenehdoissa, ettei heillä ole mitään tekemistä sellaisten koirien kanssa, jotka eivät ole puhdasrotuisia. Pentueet, joista on tehty valitus, että ne mahdollisesti eivät ole puhdasrotuisia tutkitaan ja monissa tapauksissa liiton hallitus seremoniallisesti poistaa ne rekisteristä. Pidättepä sanasta tai ette, tämä on rasismin erityinen toimiva muunnelma sekä käsitteenä että käytännössä. 

Kaikki koirien kasvattajat eivät ole sitä mieltä, että rotupuhtaus on tärkeämpi kuin mikään muu, erikoisesti silloin kun he yrittävät kasvattaa koiria täyttämään vaativia suorituskykykriteerejä. Useimmiten tällaiset eriuskoiset ovat pakotettuja jatkamaan jalostustyötään ilman keskitettyjen 
sukutaulutietojen ja virallisten rekisteröintitodistusten suomaa tukea. Esimerkiksi ne, jotka kasvattavat ”Alaskan huskyjä”, korkean suorituskyvyn omaavia kilpailevia rekikoiria, jotka hallitsevat nykyään sekä lyhyen että pitkänmatkan rekikoirakilpailuja, pitävät yllä sukutaulutietojaan ja harjoittavat tarkkaan mietittyä jalostusta – mutta ainoastaan yksittäisinä kasvattajina.

Joskus jopa puhdasrotuisten koirien kasvattajat osallistuvat kapinointiin, jalostaen hiljaisesti omien arviointiensa pohjalta uhmaten muodollisia määräyksiä.Täten Australian kilpailevien grayhoundien yhdistyksen (Racing Grayhound Club of Australia) ottaessa hiljattain omassa rekisterissään olevista koirista laajan otoksen Dna testausta varten, huhutaan todenneen että monien koirien näytteet eivät vastanneet sukutaussa olleiden esi-isien dna-näytteitä ja että huomattavaa rotujen välistä jalostusta oli ilmeisesti tapahtunut. Samoin monet siperianhuskyharrastajat ovat tietoisia siitä, että jotkut Kanadan Kennelliiton verilinjat ovat saaneet luvatonta geneettistä lisää ei-puhdasrotuisilta tai muista roduista. Joissain piireissä saa myös sen vaikutelman, että ”On ok välillä risteyttää, jos on hyvä syy tehdä se ja jos onnistuu tekemään sen niin, ettei tuota ilmeisen selvästi sekarotuisia”.Toisin sanoen ”Älä jää kiinni”. Täten rotupuhtauden pyhyys saattaa joskus olla vähemmän koskematon käytännössä.

Populaatiogeneetikot väittävät, että rajoitetut eläinpopulaatiot, joihin kohdistuu vahva keinovalinta sekä korkea-asteinen sukurutsainen jalostus eivät yksinkertaisesti pysty ylläpitämään geneettistä elinvoimaa ja tarmoa pitkällä aikavälillä ilman, että ajoittain lisätään sellaista uutta geneettistä materiaalia, joka ei ole sille sukua. He neuvovat todelliseen ulkosiitokseen.
Tuomaan mukaan materiaalia, joka ei ole sukua jalostuslinjalle, eikä pelkästään käyttämään koiraa, joka saattaa olla jonkun toisen kennelistä mutta on peräisin juuri samasta alkuperäisestä kannasta muutaman sukupolven takaa.

Typologisen ajattelun kuolema

DNA tutkimus on radikaalisti muuttanut lajien, alalajien ja muunnelmien eläintieteellisiä käsitteitä.
1800-luvulla ja 1900-luvun ensi puoliskolla ajateltiin, että lajit voitaisiin esittää tyyppiyksilön avulla siten, että suuri enemmistö tietyn lajin yksilöistä olisivat tosiasillisesti geneettisessä mielessä tyypiyksilön kopioita, ja että monien lajien geneettinen mitta olisi homotsygoottisuus useimmissa locuksissa. Tämän ajatuksen uskottavuus katosi 1960-luvun puolivälissä, kun elektrophoresiset proteiini tutkimukset (electrophoresis – 1960-luvulla laajaan käyttöön tullut laboratoriotekniikka, jolla arvioidaan geneettistä vaihtelua. Siinä näytemateriaali, esim veri, laitetaan geelisekoitukseen. Tämän jälkeen sähkövirtaa johdetaan sekoituksen molempiin päihin ja sen vaikutuksesta valkuaisainemolekyylit siirtyvät geelin läpi. Proteiinit, joilla on erilainen ionivaraus liikkuvat aineessa eripituisia matkoja.
Värjäys tekee proteeninauhat näkyviksi niin. että eri otokset voidaan ’lukea’ melko samalla tavoin kuin markettien bar-koodit luetaan) paljastivat voimakkaan proteeni polymorfismin (polymorfismi – muodon erilaisuus tai vaihtelevuus. Molekyyligeneetikot tutkivat proteiinien polymorfismia, proteiinien erilaisia muotoja organismeissa.. Nämä tutkimukset osoittavat että useimmissa lajeissa 20-50 % geenin locuksista saa kaksi tai useampaa muotoa, alleelia), jota ei aiemmin ollut oletettu olevan.

Tänä päivänä käsitetään, että laji, joka on tyydyttävällä tasolla geneettisesti terve, on ”dynaamisen tasapainon ” tilassa, jossa lajin perimä sisältää joukon genotyyppejä, joiden heterotsygoottisuusaste on suuri ja useiden geenien locuksissa on erilaatuisia alleeleja. Nykyään luonnollisen valinnan ajatellaan suosivan heterotsygoottisuutta (erilaisia alleeleja tietyn geenin locuksessa) . Tämä johtaa luonnollisen vaihtelun korkeaan asteeseen säilyttäen suurimman moninaisuuden, jotta laji voisi muuntautumiskykyisenä kohdata uudet ympäristön vaatimukset. Toisaalta sellaisia lajeja, jotka ovat menettäneet suurimman osan geneettisestä vaihtelevuudestaan, usein johtuen sattumanvaraisista populaation ’pullonkauloista’ ( jotka ovat samankaltaisia kuin se mitä säännöllisesti tapahtuu puhdasrotuisille koirille), pidetään riskialtiina kuolemaan sukupuuttoon johtuen sopeutumiskapasiteetin puutteesta. (Vakavin esimerkki on gepardi, joka on melkein kokonaan homotsygootti. Sen oletetaan joutuneen pullonkaulailmiön johdosta tilanteeseen , jossa populaatio väheni kouralliseen yksilöitä.)

Ei ole mitään syytä miksei koirarotuja voitaisi pitää tasapainoisessa heterotsygootissa tilassa, joka on samanlainen kuin terveiden villieläinten tila. Tämä olisi mahdollista, jos tyyppiin keskittyvä ajattelu koiraharrastuksessa jotenkin voitaisiin korvata (tai jos sitä voitaisiin lieventää) populaatioajattelulla. Harrastajat yleensä myöntävät, ettei mikään koira täydellisesti täytä rotumääritelmää. Täten käsite täydellisen tyypillisestä yksilöstä, johon koko rodun tulisi sopia niin lähelle kuin mahdollista, on todella yhtä vieras koiraroduille kuin se on muille villieläinlajeille.

Fanaattinen pyrkimys rotutyyppiin muiden tärkeimpien tekijöiden (koiralle, sen omistajalle ja eläinlääkärille tärkeimpien) kustannuksella on johtanut selvästi epäterveeseen tilanteeseen useimmissa roduissa. Koska kasvattajien enemmistö näyttää suuntaavan ponnistelunsa tuottaakseen voitokkaan näyttely-yksilön ja koska monet kasvattajat näinollen astuttavat narttunsa uroksilla, jotka voittavat eniten näyttelyissä, on syntynyt tilanne, jossa jatkuva pyrkimys tuottaa näyttelyvoittajia johtaa jatkuvasti ’tyypin’ suurempaan ja suurempaan liioitteluun. On hyväksytty tosiasia, että vahva sukurutsainen jalostus on nopein reitti tämänkaltaiseen ’menestykseen’. Seuraavassa on erään menestyksekkään näyttelykasvattajan resepti:
Lähestymistapani olisi löytää erinomainen, dominoiva jalostusuros. Sanotaan häntä ”Shadrackiksi”. Parantaakseni laatua ostaisin tai vuokraisin kolme narttua, joiden isoisä äidin puolelta olisi sama koira kuin Shadrackin isä. Kutsutaan isoisää Fashioniksi. Astuttaisin nämä nartut Shadrackilla. Oletetaan, että saan ensimmäisessä sukupolvessa kolme hyvää narttua. Seuraavassa sukupolvessa astutan nämä heidän velipuolellaan (joka on Shadrackin poika ja myöskin dominoiva uros). Kolmannessa sukupolvessa useat ’sekoita ja osu’ vaihtoehdot sisältävät paluun Fashioniin ja Shandrakiin. Voisin myös tehdä veli-sisar parituksen tai isä-tytär parituksen

Täten pyrkimys yhä hienompaan ja hienompaan rotutyyppiin johtaa suoraan lisääntyneeseen
homotsygoottisuuteen, nostaa sisäsiitoskerrointa, alentaa vaikuttavaa kannankokoa ja heikentää geenipoolia useimmissa roduissa johtuen hillittömästä ja kontrolloimattomasta sukurutsaisesta jalostuksesta. 

Näyttelykehät ovat suurelta osin vastuussa rotujen tarkoituksen heikkenemisestä, työskentelykyvyn ja luonteiden huononemisesta, erikoisesti ajavissa- ja paimentavissa roduissa sekä rekikoirissa.
Nauhojen ja pokaalien tuoma nopea ja helppo tyydytys syrjäyttää aivan liian helposti sen kovan työn, joka on välttämätöntä työskentelykyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Suurempaa huomiota tulee kiinnittää työskentelyominaisuuksiin, luonteeseen ja koulutettavuuteen mikäli halutaan että tunnuslause ”terve sielu terveessä ruumiissa” toteutuisi. Kaikenlaiset koirarodut, toy-rodut mukaanlukien, voivat suorittaa hyödyllisiä tehtäviä ja kykenevät ottamaan vastaan koulutusta. Harrastuksen nämä puolet tulee asettaa ainakin täysin samanarvoiseen asemaan tyypin ja ulkomuotoseikkojen kanssa eikä niitä tule pitää vain vaihtoehtoina. Esimerkiksi sellaisten käyttökoirarotujen kuten metsästyskoirat tai rekikoirat kasvattaminen ja myyminen lemmikeiksi ja näyttelykoiriksi, ilman että ponnistellaan niiden työskentelyominaisuuksien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, on ilmeinen väärinkäytös ja johtaa vääjäämättömästi näiden rotujen henkiseen ja fyysiseen rappeutumiseen.

Luonnollisen valinnan hylkääminen

Kotieläinten kasvattaja olettaa usein, että hän on luopunut luonnonvalinnasta ja että vain 
keinovalinnalla on hänen jalostusohjelmassaan merkittävä sija. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Kasvattaja voi yrittää luopua luonnon valinnasta mutta luonnonvalinta kuitenkaan ei luovu hänen jalostusmateriaalistaan. Eräs geneetikko muotoili tämän näin:
Ihmisen määräämät piirteet,kuten kukkien väri ja muodot, jotka kasvien jalostaja on valinnut, eivät kuitenkaan tavallisesti hämmennä syvällä olevaa lajien geneettistä vaihtelua. Useimmat sellaiset muutokset ovat palautuvia, kun siirrytään vähemmän rajoittuneeseen geenipooliin. Systeemien ’tasapaino’ näyttää palautuvan luonnollisen valinnan seurauksena, joka ehkä paradoksaalisestikin, tunkeutuu useimpiin keinotekoisella valinnalla luotuihin systeemeihin.
(Hampton L Carlson, The Genetics of the Founder Effect,1983)

Ne, jotka yrittävät siirtää sivuun tasapainoitetun perimän, joka on syntynyt luonnonvalinnan tuloksena joutuvat taistelemaan saavuttaakseen ja ylläpitääkseen materiaalinsa terveyttä. Tässä on kysymys jostakin muusta kuin latteudesta ’terve rakenne’. Yksistään keinovalinta, jota käytetään voittokkaiden näyttelykoirien tuottamiseen, johtaa jalostamaan tavalla, joka räikeästi jättää huomiotta useimpien geenien locukset koirien perimässä. Koska geenit sijoittuvat ryhmiin kromosomeissa (ilmiö tunnetaan ’linkittymisenä’, ’linkage’) sisäsiitos ja haluttujen ominaisuuksien (kuten erinomainen ulkomuoto) suhteen suoritettu valinta vaikuttaa väistämättä moniin muihin geeneihin, jotka huomaamattomasti tulevat myöskin valituiksi ja asettuvat homozygoottiseen tilaan eikä ole edes huomattu mitä on tapahtunut.Tässä saattaa olla pääasiallinen syy nykyisiin perinnöllisiin sairauksiin. Täten luonnonvalinta, jonka keinovalinta, korkeatasoinen ruokinta ja eläinlääkärien toiminta on siirtänyt sivuun, osoittaa paremmuuteensa syvemmällä ja vakavammalla tasolla. Uusi perimä, jonka kasvattaja on aikaansaanut osoittautuu virheelliseksi johtuen perinnöllisistä sairauksista, jotka aikaansaavat sen, ettei terveitä ja kestäviä eläimiä enää pystytä tuottamaan vaikka ne saattavat tuomarien silmissä olla miten hyvänsä tyypillisiä ja viehättäviä.

Pisteet näyttelyissä eivät korvaa alentunutta elinvoimaa, jonka on aiheuttanut epähuomiossa tehty osittain kuolettavien (sublethal) alleellien vakiintuminen. Elinvoimaa ei voida rankaisematta korvata esteettisillä seikoilla. Elinvoiman suhteen eläimen ympäristö on lopullinen tuomari eikä sitä voida jättää huomiotta. Voit rokottaa koiran ja antaa sille antibiootteja sekä syöttää sille vitamiineja ja hivenaineita niin kuin haluat tai sulkea sen steriiliin laboratorioympäristöön halutessasi. Silti luonnonvalintaa ei voida välttää; se tulee vain näkyviin syvemmällä tasolla. Tavallaan koiran ympäristöön kuuluu myös sen oma ruumis; jos geenit, jotka määräävät sen fysiologian ovat virheelliset, on koira tuomittu huolimatta sen kauneudesta ja klassisesta rotutyypistä.

Totuus on se, ettei ”ylivoimaista sukua” ole mahdollista tuottaa ihmisen tekemin jalostusohjelmin ja keinovalinnan avulla; kasvattajan päätökset ovat luonnon veto-oikeuden kohteena kaiken aikaa.

Millä kasvattaja voi sitten korvata luonnonvalinnan? Jos hän korvaa sen voitontavoittelulla, hänen materiaalinsa rappeutuminen saattaa hänet lopulta pois alalta koska eläinlääkärien kustannukset ja kuolemantapaukset syövät hänen voittomarginaalinsa. Jos hän korvaa sen kauneuskilpailuilla niin lopulta hänen kauniit voittajansa synnyttävät heikkoja ja rappeutuneita jälkeläisiä. Jos hän korvaa sen tarkkailuohjelmalla, jotta perinnölliset taudit saadaan torjuttua, niin lopulta hänen materiaalinsa kuolee sisäsiitosrappeutumaan koska nartut eivät synnytä luonnollisesti ja pennut kuolevat. Jos hän korvaa sen eläinlääkäripalveluilla, lopulta hänen materiaalinsa alkaa kuolla ennen aikuisuutta parantumattomaan syöpään tai nuoret eläimet kuolevat viruksiin vaikka ne on useasti rokotettu. Jos hän korvaa sen työllä ja ankaruudella hänen materiaalinsa saattaa kestää hetken kauemmin mutta lopulta se osoittautuu olevan sairas perinnöllisistä vioista, jotka pujahtivat hänen vaativan ohjelmansa lomaan tai sitten eläinten suorituskyky alkaa mystisesti laskea sitä mukaa kun sisäsiitoskerroin nousee. 

Luonnonvalintaa ei todellisuudessa voida korvata keinotekoisin kriteerein. Kasvattajan täytyy löytää tapa, jolla hän työskentelee luonnonvalinnan kanssa, viitekehyksenä se, mitä nykyään on tiedossa luonnon biologisista toiminnoista. Meidän koiraharrastajien täytyy alkaa ottaa oppia villieläinbiologeilta, evoluutiobiologeilta ja populaatigeneetikoilta. Pyrkimyksessämme rotujen puhtauteen, ylivoimaiseen sukuun, klassiseen tyyppiin,olemme saaneet aikaan surullisen sekasotkun – onnettomia, neuroottisia luonteita, epilepsiaa, sokeutta, kuuroutta, immuunipuolustuksen heikkoutta, ihosairauksia, verenkierron sairauksia, aineenvaihdunnan häiriöitä, epämuodostumia ja usein myös kyvyttömyyttä lisääntyä ilman kasvattajan ja eläinlääkärin apua. Kuinka viisaita olemmekaan olleet !

Voimmeko me nyt, kun vuosituhat on hitaasti vaihtumassa, nähdä selvästi mitä me olemme tehneet ja kuten kypsät älykkäät ihmiset yrittää siivota sotku ja yrittää tehdä kaikki paremmin? Voimmeko oppia huonoista kokemuksista? Jos me todella yrittäisimme olla viisaita voisimme yrittää matkia luonnon omia menetelmiä, työskennellä luonnon kanssa vaikkakin omia päämääriämme kohden. Tämä olisi viisasta. Uskon, että tämä on nyt mahdollista, jos me astuisimme ulos omasta pienestä puhdasrotuisesta maailmastamme ja oppisimme jotakin sellaista, jonka ihmiset, jotka työskentelevät muilla eläintieteen alueilla jo ovat oppineet. 

Sata vuotta koiranjalostusta 1900-luvulla.

Kuinka pystymme sitten korjaamaan ne sadan vuoden aikana syntyneet virheet, jotka ovat aiheutuneet siitä mitä voimme kutsua 1900-luvun koiranjalostukseksi? Ensiksi on viisasta yrittää tehdä luettelo näistä virheistä ja väärinkäytöksistä, joista olemme tietoisia ja alueista, joiden tiedetään olevan tavalla tai toisella haitallisia.

  • Koiranäyttelyt ovat tällä listalla korkealla. Niiden alku oli se, että ne olivat jalostusmateriaalin tarkastustapahtumia ja jatkossa muuttuivat puhdasrotuisten koirien julkiseksi show-tapahtumaksi. Nämä molemmat tarkoitukset ovat nykyään vääristyneet tai ne on tosiasiallisesti hylätty. Valionäyttelyt ovat nyt vain sitä, että myllystä tuotetaan valioita, best in show- ja ryhmävoittajia ja vähän muuta. Ne eivät juuri lainkaan hyödytä todellista koirarotujen hyvinvointia; niillä on vain vähän kestävää positiivista arvoa kasvattajille, ne ovat vain lyhytaikaista muotihullutusta.
  • Rodun käyttötarkoituksella ja käyttöominaisuuksien edistämisellä on alhainen asema koiraharrastuk-sessa verrattuna siihen mitä yksi kirjoittaja kutsui showmaailman kimallukseksi. Ne, jotka kantavat huolta koiriensa käyttöominaisuuksista ovat omassa kastissaan eikä vuorovaikutusta muihin harrastuksen osiin ole olemassa.
  • Tottelevaisuuskoulutus, jonka alku oli se, että koiranomistajaa rohkaistiin kouluttamaan lemmikistään miellyttävä, hyvinkäyttäytyvä seuralainen, on muuttunut suuresti rituaalinomaiseksi ja steriiliksi. Pisteiden tavoittelusta on tullut pakkomielle. Omistajan puolelta tapahtuva älykäs ja hyödyllinen kouluttaminen ja älykäs tottelevaisuus koiran puolelta ovat nykyään sivuseikkoja. Mikä nykyään on aivan liian usein tärkeää on se, että suoritetaan tietty rituaali täysin tarkasti. Tässä taas näemme koiralajin slummialueen. . 
  • Tyypin arvostus ja liioittelu , kuten jo aiemmin on todettu, on johtanut lukuisiin sairauksiin.
  • Kaikkien rekisteröityjen koirarotujen perimän terveyttä uhkaavat nykyiset rekisterit, jotka perustuvat jäykästi suljettuihin jalostuskirjoihin (studbook). Geneettinen köyhyys on todellinen ja olemassaoleva uhka. Monia rotuja rasittaa nyt sellainen sairauksien geneettinen taakka, että sen hallinta on muuttunut mahdottomaksi koska vastaavasti niiden geenipoolit ovat tulleet yhä pienemmiksi ja pienemmiksi johtuen epäviisaasta jalostuksesta ja jalostusvalinnasta.
  • Sukusiitos, kerran mukava työkalu uusien rotujen tyypin vakiinnuttamisessa, on muuttunut tosiasiallisesti vakituiseksi käytännöksi niille, jotka hakevat menestystä koiranjalostuksessa. Nettovaikutus on ollut geenipoolien kutistuminen, laajalle levinnyt homotsygoottisuus ja epähuomiossa tapahtunut tuntemattomien tekijöiden vakiintuminen, sellaisten satojen tai tuhansien alleelien vakiintuminen, joista monet ovat osoittautuneet haitallisiksi tai kuolettaviksi niitä kantaville eläimille. 
  • CKC (Kanadan Kennelliitto), joka on syntynyt viktoriaanisen ajan huipulla, näyttään pitävän kiinni vaivalloisista menettelytavoista tehden vaikeaksi vastata ulkoisiin haasteisiin ja sisäisiin tarpeisiin. (…) Liiton ilmapiiri on elitistinen ja ääri konservatiivinen, aivan kuin ne, joilla on valtaa ajattelisivat, että ainoastaan he, ”vanhat parrat”, tietävät mikä on hyväksi puhdasrotuisille koirille ja koiraharrastukselle.
  • Rotuyhdistyksillä ei tunnu olevan todellista valtaa edustaa tehokkaasti rodun kasvattajia ja itse rotua. Koska yhdistyksillä ei ole riittävästi valtaa ne eivät usein ole kaikkien rodun kasvattajien edustajia. Säännöllisesti niitä johtavat klikit, jotka tuhlaavat paljon aikaa ja vaivaa taisteluun ja henkilöriitoihin eikä niitä johdeta asiantuntevasti eikä oteta kyllin vakavasti.
  • Myöskin kasvattajia estetään joskus tekemästä omia vastuullisia päätöksiä omien koiriensa ja verilinjojensa hyväksi.

Populaatiogenetiikan oppitunteja
-tässä luvussa käsitellään seuraavia alaotsikkoja
Nämä löytyvät englanninkielisestä kopiosta

  • Geenifrekvenssit eli geenitaajuudet
  • Perustamistapahtumat
  • Hardy-Weinberg periaate
  • Genetic drift eli geneettinen satunnaisajautuminen
  • Generaatio aika
  • Vaikuttava kannankoko
  • Linkitys epätasapaino
  • Ylidominanssi
  • Heteroosi
  • Sisäsiitos rappeuma
  • Geneettinen taakka
  • Tasapainotettu heterotsygoottinen populaatio rakenne
  • Yhteensopivien astutus 

Esimerkki yhdestä rodusta (siperianhusky)
Tässä luvussa käsitellään siperianhuskyn tilannetta Kanadassa. Löytyy englanninkielisestä kopiosta.

Haluaisin nyt esittää tulevaisuudenvision – mutta en kaukaisen tulevaisuuden. Haluan kuvata millaisia koirarodut voisivat olla 2000-luvulla. Sen sijaan, että kaikki rodut olisivat sellaisten mielivaltaisten rakenteiden kohteena, jotka eivät niille sovi, jokainen rotu saisi sellaiset erityiset mittapuut , jotka rodun kasvattajat ajattelevat olevan välttämättömiä. Sen sijaan, että koiraharrastus olisi jakautunut erillisiin osasiin näyttelyihin, tottelevaisuuskoulutukseen, käyttökoiraspesialisteihin, koirarodut voisivat hyötyä kokonaisvaltaisuudesta, yhdistämällä koiran eri puolet: aktiivisuuden ja
monipuolisten, luonteeltaan vakaiden eläinten tuottamisen. Painotan, että se mitä aion esittää on täysin käytännöllistä ja ”maan pinnalla”. Ei tarvita mitään sellaista teknologiaa, jota meillä ei jo olisi. Ei tarvita mitään sellaista tietoa, jota ei jo olisi yleisesti saatavilla. Kaikki mitä tarvitaan on aktiivinen asenne ja tahto tehdä välttämättömät muutokset vanhentuneisiin rakenteisiin. Tämä visio voisi muuttua todeksi kymmenen vuoden aikana.

Tämän esityksen alussa totesin, että kolme erillistä osa-aluetta, joiden avulla rodut erotetaan toisistaan – esi-isät, käyttötarkoitus, tyyppi – täytyy olla täydellisesti suhteessa toisiinsa, tai rodun identiteetti katoaa tai häiriintyy. Seuraavaksi kuvailen kuinka tällainen suhde saatettaisiin saada aikaan.

Ensinnäkin meidän täytyy ehdottomasti avata (CKC-) jalostusrekisteri, jokaisessa rodussa, uuden perimämateriaalin saamiseksi. Yksi suuri ’uhraus’, joka meidän täytyy tehdä – jos se nyt todella on uhraus – on hylätä rasistiset asenteet ja käsite jäykästä rotupuhtaudesta. Meidän täytyy huomata 
että ennen kaikkea, koira on koira, laji canis familiaris, ja tämä on sen todellinen olemus. Ensin se on koira ja vasta sitten siperianhusky tai dobermanni; rotu identiteetti on alisteinen laji-identiteetille. Meidän on lopetettava rotujen käsittely siten kuin ne olisivat lajeja, hylättävä jäykkä ja tyyppiin keskittyvä ajattelu, joka on tähän asti ollut luonteenomaista koiraharrastukselle. Meidän on huomattava, että koirat ovat ainutlaatuisia yksilöitä ja että sillä, että yritetään luoda koiraryhmiä, jotka ovat rotumääritelmiä vastaavien tyyppiyksilöiden kopioita, ei ole mitään myönteistä arvoa. Tämän ei pitäisi olla liian vaikeaa, koska kasvattajat ja tuomarit eivät koskaan ole pystyneet olemaan samaa mieltä rotumääritelmien tulkinnoista. Miksi meidän siis pitäisi teeskennellä, että se kuvailee yhden ainoa ihannetyypin? Rotumääritelmä, sellaisena kuin se nyt on olemassa synnyttää jokaisen yksittäisen kasvattajan ja tuomarin mielessä erilaisen mielikuvan.

Koirarotuja voidaan ja ne pitää eriyttää, kasvattaa ja ylläpitää dynaamisen tasapainon, heterotsygoottisen populaation avulla ilman, että rajoitutaan suljettuun, historialliseen perusjoukkoon.
Suljettu jalostusrekisteri ja käsite rotupuhtaudesta ovat perinnöllisyystieteen kannalta katsottuna aivan tarpeettomia. Sen sijaan, kuten olemme nähneet, jos lähtökohdaksi astetaan perinnöllisesti terveen rajoitetun populaation ylläpitäminen, ne toimivat aivan päinvastaisesti. Mikä logiikka on siinä, että jokainen rotu kuuluu rekisterisysteemiin, joka takaa jatkuvan ja asteittaisen geneettisen rappeutumisen. yksilöiden elinvoiman ja kestävyyden menetyksen ja sälyttää jokaiselle kasvattajalle vastenmielisen ja onnettoman vastuun siitä, että hän tuottaa yhä enemmän ja enemmän sairaita koiria? Ajatus siitä, että perinnöllisiä sairauksia voitaisiin kontrolloida, tai vielä vähemmän poistaa,
ei ole syntynyt yleisestä kokemuksesta. Ne, jotka edistävät tätä ajatusta ylläpitävät julmaa harhakuvaa. Voi olla, että kasvattaja saattaa joskus parantaa mahdollisuuksiaan olla tuottamatta sairaita koiria tietyssä astutuksessa tutkimalla vanhemmat, mutta kokemus on osoittanut että laajemmassa mittakaavassa tutkimukset eivät ratkaise perinnöllisiä ongelmiamme. Huolimatta siitä, että on sukupolvia ja sukupolvia ’puhdistettua’ jalostusmateriaalia, verilinjat tuottavat silti enemmän ja enemmän sairaita eläimiä. Tämä johtuu siitä, että ongelmamme johtuvat jalostusrekisteri/ sukusiitos systeemistämme. Jos haluamme säilyttää perimän terveyden, on meidän otettava käyttöön toisenlainen systeemi.
Nyt kysytään ”Kuinka jalostusrekisterin avaaminen ja risteyttäminen voisi poistaa perinnölliset sairaudet?” Vastaus on, ettei se poista perinnöllisiä sairauksia. Tämän ei tarvitse ollakaan tavoite. Jos me jotenkin pystyisimme poistamaan kaikki haitalliset geenit, joiden nyt tiedetään tuottavan haitallisia sairauksia, sekä kaikki ne, joita ei ole vielä löydetty, tulisimme melko varmasti huomaamaan, että jäljelle jäävä perimä ei olisi elinkelpoinen, että terve lisääntyminen ja kasvu ei olisi enää luotettavasti mahdollista. Luonnossa ei perinnöllisiä sairauksia ’eliminoida’. Sen sijaan satunnaiset pariutumiset ja käytösmallit, jotka eivät tue sisäsiitosta huolehtivat ongelmasta, siten, että suuri heterosygoottisuus aste varmistuu ja samanaikaisesti vahingolliset homotsygootit tulevat harvinaisiksi. Jos puhdas rotuisissa koirissa otetaan askel tähän samanlaiseen malliin voimme vähentää haitallisten geenien ilmituloa suuresti mikä on kaikki mitä vaaditaan. Tavoite on terve kanta ei ’rotupuhtaus’. Puhdistetut verilinjat olisivat heikkoja muista syistä, kuten aiemmin on selitetty. Kun koirien perimän tutkimus edistyy ja RFLP ’markereita ’ (RFLP -restriction fragment length polymorphism -Dna- analyysi tekniikka) yleisimmille perinnöllisille sairauksille löydetään, meillä on todennäköisesti sitten mahdollisuus käyttää dna-tutkimusta, jotta voidaan suositella astutuksia, joilla vältetään tuottamasta sairaita homozogyyttejä jälkeläisiä. Tämä tietysti olettaen, että meillä tällöin on riittävästi ulkosiitoksella saatua perinnöllistä vaihtelua, jotta saamme perinnöllisesti erilaisia linjoja, joista voimme valita! Asiat ovat nyt niin, että useimmat rodut ovat niin homotsygootteja, että voisi osoittautua erittäin vaikeaksi löytää jalostusparteneri, jonka kanssa vältettäisiin yksi perinnöllinen sairaus ilman että voimistetaan jotakin toista sairautta. 

UUDET RAKENTEET KOIRAHARRASTUKSELLE 

Hyvä, mitä sitten, jos poistamme suljetun jalostusrekisterin, miten sitten päätämme mitä materiaalia otetaan rekisteriin? On tietekin aloitettava olemassa olevasta rekisteröidystä kannasta. Sen jälkeen yksi tapa edetä olisi vahvistaa ja antaa valtaa rotuyhdistyksille. Heille pitäisi antaa vastuu ja itsenäisyys: vastuu heidän rotunsa hyvinvoinnista ja itsenäisyys tehdä arvioita ja välttämättömiä päätöksiä, jotta vastuu voidaan kantaa. Täytyisi myös varmistaa, että rotuyhdistykset edustavat todella kaikkia kasvattajia tekemällä rotuyhdistyksen jäsenyydestä ehto sille, että pystyy rekisteröimään kasvattinsa tai tuontikoiransa. Rotuyhdistysten ensimmäinen tehtävä olisi määritellä mistä lähteistä olisi paras ottaa perinnöllistä vaikutusta rotuun. Vain kasvattajilla voi olla tällaisen päätöksen tekoon tarvittavaa kollektiivista kokemusta.Tällaisen päätöksen tulisi olla vain kasvattajien tekemä mutta risteytys lähteiden nimeäminen tulisi olla pakollista eikä vaihtoehtoista. Esimerkiksi Kanadan siperianhusky yhdistyksen pitäisi päättää mistä ulkosiitoseläímiä voitaisiin parhaiten saada, jotta voitaisiin palauttaa rodun heterotsygoottisuus; he saattaisivat päättää esimerkiksi, että koirat, jotka on tuotu Venäjältä ja ehkä jopa jotkut erinomaiset nykyisestä ’alaskan husky’ kannasta valitut eläimet (jotka palautuvat suurelta osalta Alaskaan jääneisiin Siperiasta 1910-luvulla tuotuihin yksilöihin) ovat kaksi loogista lähdettä. Joidenkin rotujen tulisi etsiä ulkosiitosta samanlaisesta sukulaisrodusta kuten spanielit (English Springer /Welsh Springer) ja noutajat (Labrarod /Flat Coated).
Rotuyhdistysten tulisi aloittaa tarkastus- ja testipennutusmenettelyt risteytyseläinten hyväksynnälle. Sitten kun risteytyskohteet on nimetty, jalostuseläinten valinta tulisi jättää useimmissa tapauksissa yksittäisille kasvattajille, jotka sitten saattaisivat anoa esitarkistamaan risteytyseläimensä – tämä tarkastus ei saisi olla liian ankara. Yleinen terveys, hyväksyttävä luonne, todettu työskentelykyky, keskiverto koko ja fysiikka ja hyväksyttävä yleistyyppi tulisivat olla riittävät kriteerit eikä mitään edellämainittua saisi tulkita liian jäykästi. Ulkosiitos rekisteröitäisiin sitten väliaikaisesti kennelliitossa ja se olisi rotuyhdistyksen tutkittavana kahden jälkeläissukupolven ajan. Rekisteri pitäisi olla pysyvästi auki uusille risteytyseläimille. Voisi olla suositeltavaa asettaa vuosittaiset rajat ulkosiitoksille suhteutettuna rodun koko populaatiomäärään siinä tarkoituksessa, ettei pieni rotu häviä runsaan risteytyksen takia. Tämän prosessin aikana jotkut säännöt olisivat ilmeisesti välttämättömiä mutta parhaat säännöt voisivat todennäköisesti olla rotujärjestön valvonta ja ohjaus sekä kennelliiton taustatuki. 
Dna analyyseistä voitaisiin saada hyötyä tutkimalla pää-asiallisten jalostuslinjojen heterotsygoottisuutta ja suhteellista sukulaisuutta. Tämä teknologia on jo olemassa ja käytössä; se on nopeasti tulossa yhä edullisemmaksi. Sisäsiitokselle olisi asetettava rajat, mieluummin rotuyhdistysten toimesta, mutta kennelliiton pitäisi päättää sallitut maksimirajat. Vain estämällä liiallinen sisäsiitos on puhdasrotuisissa koirissa mahdollista siirtyä tasapainoitettuun heterotsygoottiin tilaan, muuten vanhat tavat jatkuvat tyyppiin keskittyvän ajattelun takia. Ulkoisesti samanlaisten yksilöiden astuttaminen keskenään (assortative mating) voi ja sen pitäisi tulla tyypin säilyttämisen välineeksi: astuttamalla keskenään yksilöitä, jotka ovat ulkoisesti samanlaisia mutta eivät sukua tai eivät ainakaan läheistä sukua. Kennelliiton tulisi valvoa rekisteröintejä ja suorittaa satunnaisia dna-testejä varmistaakseen, ettei sisäsiitosta käytetä. Muuten monet jatkavat kasvattamista mistä tahansa heidän pihallaan olevista koirista mieluummin kuin etsivät rotuyhdistyksen neuvoa löytääkseen sopivan eläimen ei-sukulaislinjasta.

Terve tasapaino, rodun identiteetti

Rotuyhdistysten velvollisuuksien ei tule loppua risteytyslähteiden nimeämiseen ja risteytyseläin kandidaattien tutkimiseen. Jotta jokaisessa populaatiossa saavutettaisiin rodun täysi olemus niin rotuyhdistysten tulisi ottaa vastuu tämän rotu olemuksen moninaisten piirteiden tasapainottamisesta. Realistiset, mielekkäät ja toimivat järjestelmät olisi otettava käyttöön sellaisten asioiden tarkastelemiseksi kuin luonne, työskentelykyky ja harjoitettavuus sekä tyypin ja olemuksen arvioimiseksi. Valionarvonäyttelyt muuttuisivat siten yhdistysten tapahtumiksi johtuen arviointimenetelmistä ja useista tilaisuuksista, jotka tarvitaan luonteen, tarmon ja kestävyyden sekä työskentelykyvyn ja koulutettavuuden arvioimiseksi rotukohtaisesti ja rotuyhdistyksen valvonnassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät yhdistykset voisi liittyä yhteen ja järjestää tapahtumia useille roduille samanaikaisesti paitsi kaikkien rotujen näyttelyä, jossa on allrounder tuomarit ja sääntöinä kennelliiton säännöt. Valionarvopisteet olisivat ilmeisesti historiaa. 

Uusi systeemi vaatisi rotumääritelmien uudelleenarvioinnin. Käsite hylkäävä virhe tulisi todennäköisesti poistaa ja korvata se yksityiskohtaisella luokitussysteemillä, johon kaikki jalostuseläimet kuuluisivat. Jos on kyseessä mitattavat piirteet kuten korkeus ja paino, yksinkertainen Bellin käyrän mukainen tilastollinen kuvaus toivotusta keskiarvosta ja vaihteluvälistä pitäisi olla riittävä ilman että hylätään yksittäisiä ääritapauksia. Työskentelyominaisuudet pitäisi määritellä tarkasti rotumääritelmässä ja perusstandardi suorituskyvylle tulisi antaa silloin, kun se on mahdollista. Selvemmät ja vielä yksityiskohtaisemmat kuvaukset toivotusta luonteesta ja koulutettavuuteen liittyvistä ominaisuuksista pitäisi olla mukana uudessa määritelmässä. 
Määräykset eri pikkuseikoista tulisi pitää minimaalisina; olisi riittävää ainoastaan kuvailla yleiset rodun piirteet, ilman liioittelua rakenne- tai kosmeettisissa rajoituksissa paitsi milloin on kysymys rodulle tarpeellisista seikoista. Tyypin ankaraa tarkastelua tulisi huomattavasti väljentää sallien se , että useimmista roduista tulisi keskiverto heterotyyppisiä. Jos ominaisuudet työskentelykyvyssä, metsästysvaistoissa ja tämänkaltaisissa vieteissä saavat suuremman painoarvon niin vastaavasti on vähemmän tarvetta äärimmäisiin tyyppivaatimuksiin rotujen erottamiseksi toisistaan. Määritelmien tulisi olla kokonaisvaltaisia kuvauksia yksilöitävistä roduista, lyhyitä toteamuksia rodun ominaisuuksista mieluummin kuin typologisia kuvauksia. On välttämätöntä alistaa tyyppiin keskittyvä ajattelu ajattelulle, jossa lähdetään työskentelykyvystä, elinvoimasta ja terveydestä. Ensin koiran tulee olla terve, tasapainoinen, terve mieli terveessä ruumiissa, kykenevä täyttämään rodun tarkoitus; tämän jälkeen voi tulla kauneus- ja tyyppipisteet mutta ei koskaan enää sillä liioitellulla tavalla, joka nyt on tapana näyttelykehissä.

Voiko tämä todella toimia?

Joku voi nyt sanoa ajateltuaan tällaista jalostussysteemiä, missä risteyksiä itseasiassa rohkaistaan ”On varmaa, että tämä systeemi tuottaa joitakin sellaisia koiria, joita ei voi edes tunnistaa rotunsa edustajiksi! Mitä sitten tapahtuu?” Tyyppiin pitäytyvä ajattelu ei kuole helposti. Olin aikoinaan huolissani, että siperianhusky kasvatusohjelmani tuottaisi eräänä päivänä koiran, jonka korvat eivät olisi täysin pystyssä. Sitä ei koskaan tapahtunut. Sen sijaan tapahtui jotakin paljon pahempaa, kun huomasin, että tuotin joitakin koiria, joilla oli suuri riski olla kykenemättömiä elämään normaalia, tervettä koiranelämää johtuen aineenvaihdunnan häiriöistä, immuunijärjestelmän heikkoudesta ja riskistä tulla sokeaksi. Ja ajatella, että olin ollut huolissani yhdestä riippuvasta korvanpäästä, seikasta, joka ei tee koirasta vammaista eikä häiritse sitä lainkaan! Niille, jotka ovat huolissaan siitä, että tasapainoitettu heterotsygoottinen rotu tuottaa ’epätyypillisiä’ eläimiä, haluan sanoa seuraavaa. On paljon parempi, että jalostuksemme tuottaa silloin tällöin rotutyypistä poikkeavan eläimen kuin se, että jatkuvasti tuotamme eläimiä, jotka elävät kärsien ja aiheuttavat tuskaa, suuria eläinlääkärilaskuja sekä turhautumista ja epäonnen tunteita omistajilleen. Tämä on se mitä me nyt teemme. Kultaisista noutajista 60% kärsii lonkkadysplasiasta, osteoarthritksesta tai osteochondritiksesta elinaikanaan. Tämäkö pitäisi asettaa etusijalle, kun verrataan siihen, että satutaan tuottamaan vankka ”otus”, jolla ei ole rotutyyppiä mutta joka silti on erinomaisen onnellinen ja terve seuralainen ? Olen varma, että kaikilta meiltä vaatii aikaa oppia jalostamaan tällä uudella tavalla; oletan myös että tässä prosessissa tulemme tuottamaan myös silloin tällöin kummallisuuksia. Kuitenkin olen täysin varma, että ne hyvät tulokset, joita nopeasti saavuttaisimme korvaavat moninkertaisesti virheiden aiheuttaman hämmennyksen. Lopulta meillä kaikilla olisi taas puhdas omatunto, tietäen että teemme parhaamme, käyttäen uusinta perinnöllisyystieteen tietämystä tuottaaksemme tervepäisiä, vankkoja, terveitä koira-seuralaisia. Älkäämme unohtako, että kun Dna tutkimukset edistyvät saamme myös lisää välineitä sen ennustamiseen mitä jalostustyömme tulee tuottamaan.

Jälkikirjoitus

Monet kasvattajat torjuvat heti ajatuksen heterotsygoottisuuden lisäämisestä, koska he ovat vuosikausia harrastaneet homotsygoottisuuden lisäämistä ’linjasiitoksella’ ja suoralla sukusiitoksella. Toiset ovat kauhuissaan koiranäyttelyiden merkityksen purkamisesta. Melkein kaikki, minä itse mukaanluettuna, olen hermostunut ja epäilevä rotujärjestöjen itsenäisyyden ja autonomian lisäämisen johdosta, johtuen näiden yhdistysten nykyisistä toimintatavoista. Geneettinen tila on kauhea ja monien rotujen nykyinen tulevaisuus on hauta. Jotakin täytyy tehdä. Juuri nyt monien toivo on löytää dna-tekijät suurimmille perinnöllisille sairauksille. Kuitenkin ne, jotka edustavat tätä näkökantaa näyttävät olevan hyvin ahdaskatseisia ja kohtelevat jokaista sairautta erillisenä. Lähestymistapa ei paljon poikkea perinteisestä lonkka- ja silmätarkastustutkimuksesta paitsi, että se on tehokkaampi. Kuitenkin ei ole vastausta siihen, mitä tehdä näille koirapopulaatioissa laajalle levinneille sairauksille ja miten pystytään poistamaan yksi laajalle levinnyt sairaus toisensa jälkeen näistä pieniin peruskantoihin pohjautuvista populaatioista. Populaatio geneettinen näkökohta on kokonaan jätetty huomiotta. Kuten olemme jo suruksemme saaneet huomata ne näkökohdat jalostuksessa ja genetiikassa, jotka olemme mukavuussyistä jättäneet huomaamatta aiheuttavat meille myöhemmin runsaasti tuskaa.

Meidän täytyy nyt alkaa kehittää järjestelmää joka luonnollisesti , melkein automaattisesti, tuottaa terveitä eläimiä – niin että voimme jatkaa tai palata taas valitsemaan luonteiden, työskentelykyvyn, rakenteen ja rotutyypin perusteella. Ennen kaikkea meidän on pakko aloittaa keskustelu ja työ uusien rakenteiden saamiseksi, joita tarvitaan koiriemme perinnöllisen terveyden saavuttamiseksi. Seuraava vuosisata, niin lähellä kuin se onkin, voi olla liian myöhään.

Juokseva perunkarvatonkoira

Rodunomainen liikunta – katoava ominaisuus? 

Copyright ©1996, 2005 Hans Lehtinen & Kirsti Lummelampi


Seuraava, katoavaa rodunomaista liikuntaa käsittelevä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi otsikolla “Where Is Typical Movement Going?” englantilaisessa Dog World-lehdessä vuonna 1996 ja australialaisessa National Dog-lehdessä myöhemmin samana vuonna. Sen jälkeen artikkeli on ilmestynyt lukuisissa rotujärjestölehdissä Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa, viimeksi Australian afgaaninvinttikoiraklubin ja Uuden Seelannin pointteriklubin lehdissä. Sitä on siteerattu useissa kynologiaa käsittelevissä kirjoissa, ja se on käännetty myös hollanniksi, hepreaksi ja espanjaksi. Artikkeli julkaistaan nyt kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa suomeksi. Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli on luettavissa mm. SKKY:n englanninkielisillä internetsivuilla.

Koiranäyttelyjä ja erityisesti niiden ryhmäkilpailuja seuratessa huomaa liian usein, miten koirien ominaispiirteet ja erityisesti niiden liikunta näyttävät samankaltaistuvan. Siksi pitääkin kysyä: olemmeko menossa kohti yleismaailmallista keskivertonäyttelykoiraa, joka on näyttävä ja riittävän terverakenteinen, mutta joka ei edusta täysin oman rotunsa rotutyyppiä? Toisin sanoen, haemmeko me kasvattajina ja tuomareina kaikista näyttelykoirista samanlaisia ominaisuuksia rodusta riippumatta?

Liikkeet ovat koiran rakenteen mittari. Jos me hyväksymme tänään hädin tuskin havaittavat muutokset koiran liikunnassa, me hyväksymme vähitellen rotutyypin muuttumisen. Samalla me olemme luomassa tilannetta, jossa afgaaninvinttikoira liikkuu kuin villakoira ja villakoira liikkuu kuin afgaani. Jos näin on, sitten vakava keskustelu tänä päivänä näyttelykehissä nähtävistä liikkeistä on enemmän kuin paikallaan.

Monien rotujen alkuperäinen tehtävä on hämärtynyt siirryttäessä agraariyhteiskunnasta kaupunkiyhteiskuntaan. Samaan aikaan paineet rotumääritelmien muuttamiseen ovat lisääntyneet, kun kasvattajat pyrkivät kasvattamaan entistä “terverakenteisempia” koiria – aivan kuin rotumääritelmät olisivat terverakenteisuuden esteenä. Lisäksi vielä ns. vihreiden arvojen korostuminen puhdasrotuisten rotukoirien vähättelemisineen on omalta osaltaan vaikuttamassa oikean rotutyypin arvostuksen vähenemisessä.

Tämän päivän villakoiria katsoessa tuskin kukaan pysähtyy miettimään, mikä rodun karvapeitteen tarkoitus oli sen täyttäessä tehtäväänsä noutavana koirana jääkylmässä vedessä: kun karvan kärjet jäätyivät, alla oleva karvapeite muodosti eristävän kerroksen, joka piti koiran lämpimänä. Harva pysähtyy myöskään miettimään, mistä villakoiran perinteinen leijonaleikkaus on saanut alkunsa: villakoiran takaosan turkki leikattiin lyhyeksi koiran toimintakyvyn parantamiseksi aivan samalla tavalla kuin koiran päätukkaan ja häntään sidottiin punainen nauha, jotta metsästäjä erottaisi koiran maastossa. Villakoiran liikunta oli myös osa sen käyttötarkoitusta noutavana koirana: sen oletettiin liikkuvan kevyin, vaivattomin askelin, mikä on – tai minkä pitäisi olla – olennainen osa villakoiran rotutyyppiä vielä tänäkin päivänä.

Kukaan ei oleta griffonin tai yorkshirenterrierin pyydystävän rottia tämän päivän kaupunkilaistuneessa yhteiskunnassa, mutta tämän ei toki tulisi olla perusteena niiden alkuperäisen rotutyypin muuttamiseen. Myöskään shar pein ei oleteta toimivan taistelukoirana, mutta ei ole myöskään mitään syytä, miksei sillä voisi olla sen verran löysää nahkaa sää’än kohdalla, että se pystyisi tarvittaessa kääntymään, mikäli vastustaja saa siitä hampaillaan otteen.

Joissakin roduissa käyttötarkoitus sanelee koiran liikunnan. Toisissa tietyn tyyppisten liikkeiden vaatimukselle ei näytä olevan loogista selitystä, paitsi että useimmiten kysymyksessä on rodun kulttuuriperintöön kuuluva ominaisuus, jota tulisi vaalia. Jos kettuterrierin perintöön tai rotumääritelmän vaatimukseen (kuten sileäkarvaisen kettuterrierin osalta amerikkalaisessa rotumääritelmässä) kuuluu, että koiran etuliikkeiden on muistutettava kellon heilurin liikettä, ei ole mitään syytä, miksi tätä ominaisuutta ei voitaisi vaalia siitäkin huolimatta, että tällainen liike saattaa olla tänä päivänä harvinaista.

Seura- ja kääpiökoiraryhmään kuuluvien “koristekoirarotujen” osalta rodunomaiset liikkeet eivät ole yhtään vähempiarvoisia. Ajatellaanpa vaikka japanese chiniä, jonka tulisi olla keikarimainen, elegantisti liikkuva ja liikkeessä eturaajojaan nostava koira … tai kääpiöpinseriä, jolta USA:ssa ja Iso-Britanniassa vaaditaan korkeaa hackney-etuaskelta.

Italianvinttikoiralta vaadittiin samanlaisia etuliikkeitä, kunnes FCI omaksui yhtäkkiä rodun kotimaan vaatimuksesta rotumääritelmän, jossa edellytetään “normaalia” liikuntaa. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut selittämään, miten tämä onnistuu muuttamatta koiran etuosan rakennetta, ja miksi rotumääritelmiä yleensäkään muutetaan rodun kotimaan muotivirtausten mukaan.

Juokseva perunkarvatonkoira
Juokseva perunkarvatonkoira

Vaikka joidenkin rodun alkuperämaiden rotumääritelmät jättävät paljon toivomisen varaa varsinkin, jos kyseisessä maassa koiranjalostusperinne ei ole kovin pitkä, joissakin tapauksissa FCI:n, Yhdysvaltain ja Englannin rotumääritelmien vertailemisesta on hyötyä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa maltankoiran rotumääritelmä. Englannin rotumääritelmä edellyttää ainoastaan vapaita liikkeitä, kun taas alkuperäinen Italian laatima rotumääritelmä kuvaa, mitä tyypillisen maltankoiran liikkeiltä on opittu odottamaan: kevyet, ravissa lyhyet ja hyvin nopeat askeleet antaen vaikutelman, että koira liukuu eteenpäin raajojen hädin tuskin koskettaessa maata. Villakoiran rotumääritelmien vertailu taas osoittaa ranskalaisten varoittavan, ettei koira saa liikkua liian maata peittävällä, pitkällä askeleella, kun taas amerikkalainen rotumääritelmä edellyttää joustavia liikkeitä – kuten myös afgaaninrotumääritelmä tekee, vaikka näiden kahden rodun liikkeet ovat hyvinkin erilaiset villakoiran tanssiessa ympäri kehään aitoon puudelimaiseen tyyliin ja afgaanin liikkuessa niin kuin sillä olisi vieterit jaloissaan.

Eri mantereilla vallitsevat tyyppierot vaikuttavat myös meidän käsityksiimme rodunomaisesta liikunnasta. Joissakin päin maailmaa tapaa shih tzuja, jotka olisivat paljon enemmän kotonaan lhasa apso-kehässä ja päinvastoin. Molempien rotujen liikunnasta on hyvinkin kiihkeitä ja ristikkäisiä käsityksiä (saako lhasa apson takaraajojen päkiät näkyä sen liikkuessa vai eivät, ja pitääkö päkiän näkyä shih tzulla?), ja lhasa apson “jaunty movement”- liikkeiden analysoimiseen tuntuu tarvittavan pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, vaikka itse asiassa kysymyksessä on hyvin liioittelematon, normaalirakenteinen koira, jonka tulisi liikkua kevyin askelin vaivattomasti kuin ravihevonen. Tämä ei taas onnistu matalaraajaisemmalta, raskaampirunkoiselta shih tzulta, jonka rakenne (mikäli se on oikea) jo sanelee, ettei se voi liikkua samanlaisella tyylillä kuin korkeampiraajainen ja rungoltaan eri mallinen lhasa apso.


Ihannekoira
Laatukoiran määrittelemiseen tunnutaan käyttävän liian usein samanlaisia mittareita rodusta riippumatta, ja liian usein näyttävä esiintyminen ja taidokas esittäminen kätkevät koiran todellisen arvon rotunsa tyypillisenä edustajana.

Muuan asiantuntija totesi kerran, että me luulemme koiran liikkuvan hyvin liian usein, jos sillä on saksanpaimenkoiran maatavoittavat liikkeet sivusta ja beaglen etu- ja takaliikkeet, setterin ylälinja, cockerspanielin iloinen ja touhukas luonne ja villakoiran asenne.

Silloin ei kysytä, onko koira rotunsa tyypillinen edustaja, joka kuvastaa kaikilta ominaisuuksiltaan rodun kirjoitettua ja kirjoittamatonta rotumääritelmää. Silloin ei mietitä, onko kysymyksessä olemukseltaan keskiverto, hyvin esiintyvä, reipas ja ryhdikäs näyttelykoira, joka ei oikeastaan edusta minkään rodun rotutyyppiä, kunhan se täyttää yleisesti hyväksytyt terverakenteisuuden vaatimukset… Tällainen koira pitää eittämättä Euroopan Neuvoston tyytyväisenä, eikä se anna aihetta isoihin otsikoihin “epäterveistä” ja “liioitelluista” rotukoirista. Sen pitäisi kuitenkin saada hälytyskellot soimaan kaikilla, joiden pyrkimyksenä on säilyttää oikea rotutyyppi ja jotka eivät ole valmiita nielemään pureskelematta Euroopan Neuvoston terveen koiranjalostuksen periaatteita (eikä meidän edes tarvitse ryhtyä hätiköityihin toimiin rotumääritelmien muuttamiseksi niin, että griffoneista halutaankin yhtäkkiä jalostaa punaturkkisia karkeakarvaisia borderterriereitä. Kysymyshän on pikemminkin siitä, ettei rotumääritelmissä ole koiran terveyden kannalta kovin paljon vikaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, vaan vika on rotumääritelmän tulkinnoissa, jos kasvattajat ja tuomarit erehtyvät palkitsemaan liioittelua.)

Ehkäpä kannattaisi pysähtyä lukemaan kiinanpalatsikoiran rotumääritelmä, jossa todetaan: “Etuliikkeet ovat hitaat ja arvokkaan rullaavat. Rodunomaista rullausta ei saa sekoittaa lapojen löysyydestä johtuvaan huojuntaan. Takaraajojen liikkeet ovat kapeat. On ensiarvoisen tärkeää, että raajat ja liikkeet ovat terveet.”

Terverakenteiset, käyrät eturaajat omaava basset hound liikkuu terveesti – tuolle rodulle. Jos sen eturaajat suoristaa, tuloksena on huonorakenteinen koira, jonka runko roikkuu eturaajojen välissä sen sijaan, että käyrät eturaajat tukisivat runkoa. Hyvärakenteisen mutta rodunomaisen chow chow’n takaosa on niin vankka, etteivät koiran kintereet taivu yli, mutta koira pystyy silti liikkumaan rodulle ominaisin jäykin takaliikkein aivan samalla tavalla kuin terve, rodunomainen rakenne sallii pulin liikkuvan eloisin, vauhdikkain, lyhyin ja nopein askelin.

Itse asiassa monella rodulla rodunomainen liikunta ei edes vastaa yleistä normaalin terverakenteisen koiran käsitystä, jossa etu- ja takaosa ovat hyvin kulmautuneet ja koira liikkuu pitkällä, maata voittavalla askeleella. Eikä siihen ole mitään syytäkään, ellemme pyri jalostamaan keskivertonäyttelykoiria.
Mitä nopeammin sen parempi

Meillä ei tunnu aina riittävän, että kaikki koirat liikkuvat tai niiden odotetaan liikkuvan samalla tavalla. Niiden odotetaan myös liikkuvan samalla nopeudella rodusta riippumatta.

Onko rottweiler parempi järkkymätön isäntänsä ja hänen omaisuutensa puolustaja jos se liikkuu yhtä ketterästi kuin australiankelpie, paimenkoira, joka juoksee vaikka lampaiden selässä tiukoissa paikoissa paimennustehtäväänsä suorittaessaan? Tai olisiko bernhardinkoira parempi pelastuskoira Alppien lumivyöryissä, jos se liikkuisi samanlaisella vaivattomuudella kehän ympäri kuin saluki?

Kuitenkin tänä päivänä monet rullaavaliikkeiset koirat juoksutetaan ympäri kehää sellaisella vauhdilla, etteivät ne edes pääse esittämään rodunomaisia liikkeitään. Kannattaakin vilkaista muutamaa rotumääritelmää. Englanninbulldogin rotumääritelmä toteaa, että koiran liikkeet ovat “raskaat ja lyhyet” ja koira liikkuu “varpaillaan lyhyin ja nopein askelin, ja takaraajat näyttäisivät viistävän maata”, kun taas clumberspanielin rotumääritelmä kuvaa liikkeitä näin: “liikkeet ovat rullaavat, koska runko on pitkä ja raajat lyhyet” ja vanhanenglanninlammaskoiran rotumääritelmän mukaan liikkeet ovat “karhumaisen rullaavat”.

Joskus kannattaakin pysähtyä miettimään, miten monet cockerspanielit liikkuvat niille tyypillisen “touhukkaasti”, tai miten usein irlanninvesispanielit liikkuvat humalaisen merimiehen tavoin, kuten rodun tyypillistä liikuntaa on joskus kuvattu.
Joskus näyttää siltä, että villakoiria ja spanieleita juoksutetaan kehän ympäri sellaista vauhtia, etteivät niiden takaraajat koskaan kosketa maahan (eikähän tänä päivänä näe kovinkaan usein entisaikojen cockerspanielin liikkeitä). Samalla tavalla voisi väittää, että useita terrierirotuja esitetään niin tiukassa hihnassa hirtettyinä, että niiden eturaajat eivät koskaan kosketa maahan! Koiran hirttäminen hihnassa saattaa olla paikallaan silloin, kun koiran etuosassa on vikaa ja etuosalle tulevaa painoa halutaan vähentää. Tavasta on tuskin pahempaa vahinkoa kuin tuomarin huomion kiinnittäminen ongelmakohtaan. Sen sijaan on onnetonta, jos erinomaiset etuliikkeet omaavat koirat eivät saa koskaan esittää hyviä etuliikkeitään.

Yhtä onnetonta on, kun joitakin rotuja esitetään tiukassa hihnassa niin, että niiden pään asento on rodulle epätyypillinen tai epäluonnollinen esittäjien unohtaessa, ettei skotlanninhirvikoiralla ja venäjänvinttikoiralla ole sivuliikkeessä samanlaista profiilia kuin afgaaninvinttikoiralla.

Kaikkia koirarotuja ei ole kehitettyä nopeasti liikkuviksi koiriksi. Esimerkiksi alaskan malamuutin amerikkalainen rotumääritelmä toteaa: “Malamuutteja arvosteltaessa on otettava ennen kaikkea huomioon rodun tehtävä painavia kuormia vetävänä vetokoirana… Malamuuttia ei ole tarkoitettu valjakkokoiraksi kilpailemaan nopeudessa pienempikokoisten pohjoisten rotujen kanssa.” Vastakohtana on siperianhusky, jolta vaaditaan nopeita ja kevyitä askeleita. Basset hound taas kehitettiin aikanaan hitaasti ajavaksi koiraksi, jotta jalan liikkuva metsästäjä pysyisi sen perässä. Siksi oikein vakaasti ja harkiten liikkuvan basset houndin ei voi olettaa kilpailevan nopeudessa samassa ryhmässä esitettävien korkeampiraajaisten koirien kanssa. Samaan ryhmään kuuluvat Bretagnen karkeakarvaiset bassetit (basset fauve de Bretagne) taas liikkuvat toisella tavalla kuin raskasrakenteinen ja matalaraajainen basset hound, koska ne kehitettiin metsästämään toisenlaisessa maastossa, Ranskan luoteisosan Bretagnen tiheässä aluskasvillisuudessa.

Koiran kunto
Jos näyttelykoiran haluaa pitää optimaalisessa lihaskunnossa ja varmistaa, että koira liikkuu rodulleen mahdollisimman hyvin, koiran kunnon kohottamiseen ei riitä muutama kierros kehän ympäri, vaikka jotkut näytteilleasettajat näyttävät näin kuvittelevankin. Erinomainen lihaskunto ja oikea treenaus ei kuitenkaan koskaan kätke koiran rakenteen heikkouksia tai rotutyypin puutteita, mutta se voi korostaa hyvää, rodunomaista liikuntaa.

Ns. turkkikoirien osalta niin näytteilleasettajat kuin tuomaritkin joutuvat usein tasapainottelemaan näyttelykehän vaatimusten välillä: toisaalta turkin on oltava huippukunnossa, mutta myös turkin alla olevan koiran on oltava kunnon liikunnan ansiosta erinomaisessa fyysisessä kunnossa. Usein kehissä näkyy upeaturkkisia koiria, joiden turkin alta löytyy löllyvä koira, jolta puuttuu tiivis, hyvä lihaskunto (ja usein koirat ovat vielä ylipainoisia!) Toisaalta siellä saattaa olla hyvän fysiikan omaavia koiria, joilla on katkeillut karva. Ihanteena on tietenkin kultainen keskitie, eli koira, jonka turkki on kunnossa ja joka on vielä turkin alla tiivisrakenteinen, hyväkuntoinen koira. (Ironista kuitenkin on, että joillakin suurimman osan elämästään häkeissä viettävistä turkkikoirista on todella erinomaiset lihakset – lieneekö niin, että ne kuluttavat aikaansa pomppimalla häkeissään ylös ja alas?)

Sama koskee koiran kuntoharjoitteluun mukaan tulleita teknisiä välineitä kuten juoksumattoja. Niidenkin käytössä on muistettava, että kultainen keskitie eli juoksumattoharjoittelun ja muiden liikuntamuotojen yhdistäminen antaa parhaan tuloksen. Jotkut ovat nimittäin sitä mieltä, että huonojen etuliikkeiden syynä on usein liiallinen juoksumaton käyttö, ja toiset taas uskovat, että liiallinen juoksumatolla juoksuttaminen saattaa itse asiassa lyhentää koiran liikerataa, jolloin taka-askeleesta tulee liian lyhyt.

Juoksumattojen käyttöä tuskin kannattaa tuomita suoralta kädeltä, vaan niitä pitäisi pikemminkin ajatella täydentävänä liikuntamuotona erityisesti silloin, kun huono sää rajoittaa ulkoilua ja koiran kuntoharjoittelua. Niihin olisi liitettävä muita liikuntamuotoja: kävely, pyöräily tai vapaana juokseminen. Harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta mennä niin pitkälle kuin takavuosina kuuluisassa amerikkalaisessa afgaaninvinttikoirakennelissä. Siellä koirilla oli ylä- ja alamäkeen menevä L:n muotoinen juoksurata, jossa koirat joutuivat venymään ja taipumaan aitauksessa juostessaan.

Monipuolinen liikunta takaa kuitenkin monipuolisen lihasten käytön ja sitä myötä optimaalisen fyysisen kunnon. Erinomainen kunto ja erinomaiset liikkeet eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että koira ei ole tyypillinen rotunsa edustaja, ellei se liiku rodunomaisesti. Jos rodun ulkomuodossa, mittasuhteissa ja liikunnassa hyväksytään tänä päivänä hienoisia muutoksia, huomenna joudutaan huomaamaan, että rodunomaisuus on kadonnut ja tilalle on tullut keskivertonäyttelykoira.

Terveiden liikkeiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta rodunomaisen liikunnan ymmärtäminen on elintärkeää, mikäli haluamme säilyttää kunkin rodun rotutyypin. Eikä ymmärtämiseen riitä rotumääritelmän hokeminen ulkoa, sillä edesmenneen englantilaisen kynologin Tom Hornerin sanoin rotumääritelmä on kuin Isä meidän-rukous: helppo oppia ulkoa, mutta sen ymmärtämiseen menee vuosia. Siksi ei kannata pitää liian kiirettä.

Mitä sukusiitos on?

Teksti: Leena Karjalainen (Julkaistu Pystykorva lehdessä 1/1992 )

Sukusiitos on paritusmenetelmä eikä jalostusmenetelmä, toisin kuin usein luullaan. Sukusiitosta tapahtuu silloin, kun paritettavat eläimet ovat toisilleen läheisempää sukua kuin populaation eläimet keskimäärin ovat. Käytännössä sukusiitoksena pidetään paritusta, jossa paritettavat eläimet ovat serkuksia tai sitä läheisempiä sukulaisia (sukusiitosaste > 6.25%). 

Sukusiitosaste on sukusiitoksen mitta. Haitallisen sukusiitosasteen karkeana raja-arvona pidetään 10 %.

Yleensä kotieläinten jalostuksessa sukusiitosta on pyritty välttämään, koska sen seurauksena perinnölliset sairaudet lisääntyvät, hedelmällisyys ja elinvoimaominaisuudet heikkenevät. Koiranjalostuksessa sukusiitos on ollut varsin yleinen pari­tusmenetelmä. Syynä tähän lienee koirarotujen pieni eläinmäärä, tietämättömyys tai se, että tietoisesti halutaan lisätä jonkun hyvänä pidetyn yksilön määrää jäl­keläisen sukutaulussa.

Sukusiitoksen vaikutukset:
Perinnöllinen vaihtelu vähenee.
Sukusiitoksen seurauksena perinnöllinen vaihtelu vähenee, eli eläinten väliset geneettiset erot pienenevät. Kun sukulaiset paritetaan keskenään, jälkeläiset saavat samoja geenejä sekä isältä että emältä. Mitä voimakkaampaa sukusiitosta käytetään, sitä suurempi osa vanhemmilta jälkeläiselle siirtyvistä geeneistä on samoja.

Perinnölliset sairaudet lisääntyvät
Resessiivisten geeniyhdistelmien aiheuttamat viat ja sairaudet pääsevät esille sukusiitosta käy­tettäessä. Resessiivinen geeniyhdistelmä tarkoittaa, että eläimen täytyy saada sama geeni sekä isältä että emältä ennen kuin geenin vaikutus näkyy eläimessä. Toisaalta sukusiitosta (esim. isä-tytär- tai täyssisarparitusta ) voidaan käyttää apuna, kun halutaan saada selville resessii­visten sairausgeenien kantajat. Sukusiitoksen käyttäminen tällaisissa tapauksissa edellyttää luonnollisesti voimakasta karsintaa ja suurta eläinmäärää.

Sukusiitostaantuma
Sukusiitos näkyy lähinnä heikentyneenä hedelmällisyytenä ja alentuneena elinvoimana. Ääritapauksissa myös tuotanto-ominaisuudet heikkenevät. Alentuneet elinvoimaominaisuudet nä­kyvät mm. pienentyneenä syntymäpainona, hitaana kasvuna, tautien vastustuskyvyn alene­misena. Sukusiitoksen haittoja kutsutaan yleisesti sukusiitosdepressioksi.

Etuja – onko niitä ?
Sukusiitoksen avulla voidaan saavuttaa myös huomattavia etuja. Jos eläinten perinnöllinen laatu tunnetaan hyvin ja populaatiokoko on riittävän suuri huonojen yksilöiden karsimiseksi jalostuskäytöstä, sukusiitoksen avulla saadaan periyttämisvarmoja, tasalaatuisia eläimiä.

Sukusiitosaste, Fx
Sukusiitosaste ilmoittaa eläimen perimässä olevien sellaisten geeniparien osuuden, joissa mo­lemmat geenit (alleelit) ovat alkuperältään samoja (homotsygoottisia), eli eläin on saanut saman geenin molemmilta vanhemmiltaan.

Määritelmän mukaan sukusiitosaste on puolet vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta:

Fx=( 1/2 )a3xdx

Fx = eläimen x sukusiitosaste

a3xdx =eläimen x vanhempien välinen sukulaisuussuhde

Sukusiitosaste on sitä korkeampi, mitä läheisempää sukua vanhemmat ovat. Kuvassa 1 on esitetty isä-tytär – ja puolisisarparituksensukusiitosasteet.

Toisaalta taas, vaikka vanhemmat ovat sukusiitettyjä mutta eivät sukua keskenään, jälke­läiset eivät ole sukusiitettyjä. Jos kuvan 1 koira X ja Y paritetaan keskenään, jälkeläisten sukusiitosaste on nolla, koska vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Milloin sukusiitosaste on haitallisen korkea?
Siihen, milloin sukusiitosaste on haitallisen korkea, ei ole selvää vastausta. Se riippuu eläinla­jista, populaatiosta ja käytetystä paritusjärjestelmästä.

Esimerkiksi kananjalostuksessa käytetään voimakasta sukusiitosta, ja sen avulla on päästy hyviin tuloksiin. Kanojen lisääntymiskyky on erinomainen ja sukupolvien välinen aika lyhyt, minkä johdosta myös populaatiokoko on suuri. Nämä kaikki mahdollistavat ankaran karsinnan, jolloin huonot yksilöt jäävät jalostuksen ulkopuolelle. Lisäksi varsinaiset tuotan­toeläimet saadaan risteyttämällä sukusiitettyjä linjoja keskenään, jolloin päästään eroon su­kusiitosdepressiosta.

Yleensä haitallisen sukusiitosasteen karkeana rajana pidetään 10 %.

Miksi sukusiitosta käytetään?
Voimakkaaseen sukusiitokseen voivat olla syynä:

• pieni populaatiokoko (kaikki mahdolliset parituskumppanit ovat enemmän tai vähem­män sukulaisia)
• ei tiedetä todellista sukusiitosastetta tai sukusiitoksen haittoja
• halutaan maksimoida jonkin hyvänä pidetyn yksilön osuus jälkeläisten sukutaulussa.

Koiranjalostuksessa viimeksi mainittu on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä, kun läheisiä sukulaisia paritetaan keskenään. Etenkin käyttöominaisuuksia on pyritty jalostamaan käyttämällä sukusiitosta paritusmenetelmänä. 

Miksi sukusiitos ei sovi koiranjalostukseen ?
Tasalaatuisten ja periyttämisvarmojen eläinten tuottaminen sukusiitoksen avulla edellyttää eläinten perinnöllisen laadun tuntemista, ankaraa eläinaineksen karsintaa sekä suurta eläin­määrää. Mikään näistä edellytyksistä ei toteudu yhdenkään koirarodun kohdalla.

Eläinaineksen karsintaa rajoittaa pienen populaatiokoon lisäksi tunneseikat ja uskomukset. Lisäksi monet perinnölliset sairaudet näkyvät liian myöhään. Sairasta koiraa on jo ehditty käyttää jalostukseen.

Eläinten perinnöllinen laatu tunnetaan yleensä huonosti. Koirien perinnöllinen taso esi­merkiksi metsästysominaisuuksien suhteen pystytään selvittämään ainoastaan jälkeläisarvos­telun avulla, koska käyttöominaisuuksien periytymisasteet ovat alhaisia johtuen suurista ym­päristövaikutuksista (koulutus) ja subjektiivisesta arvostelusta. Varman arvostelun saaminen edellyttää satoja jälkeläisiä. Harvalla koiralla jälkeläismäärät ovat riittävän suuria.

Alhaisista periytymisasteista johtuen sukutaulu kertoo huonosti koiran käyttöominaisuuksien perinnöllisestä tasosta. Hyvänä pidetyn yksilön osuuden maksimointi jälkeläisen sukutaulussa ei takaa sitä, että jälkeläisestä tulee käyttöominaisuuksiltaan hyvätasoinen.

Käyttämällä sukusiitosta pienessä, suljetussa eläinpopulaatiossa, ajaudutaan helposti um­pikujaan. Riittävän monen sukusiitetyn sukupolven jälkeen lähes kaikki yksilöt ovat sukua keskenään, jolloin perinnöllisistä sairauksista ja sukusiitostaantumasta ei enää päästä eroon.

Kuva 1:Esimerkkejä erilaisten paritusyhdistelmien sukusiitosasteista
Kuva 1:
Esimerkkejä erilaisten paritusyhdistelmien sukusiitosasteista