Mitä sukusiitos on?

Sukusiitosaste on sukusiitoksen mitta. Haitallisen sukusiitosasteen karkeana raja-arvona pidetään 10 %.

Yleensä kotieläinten jalostuksessa sukusiitosta on pyritty välttämään, koska sen seurauksena perinnölliset sairaudet lisääntyvät, hedelmällisyys ja elinvoimaominaisuudet heikkenevät. Koiranjalostuksessa sukusiitos on ollut varsin yleinen pari­tusmenetelmä. Syynä tähän lienee koirarotujen pieni eläinmäärä, tietämättömyys tai se, että tietoisesti halutaan lisätä jonkun hyvänä pidetyn yksilön määrää jäl­keläisen sukutaulussa.

Sukusiitoksen vaikutukset:
Perinnöllinen vaihtelu vähenee.
Sukusiitoksen seurauksena perinnöllinen vaihtelu vähenee, eli eläinten väliset geneettiset erot pienenevät. Kun sukulaiset paritetaan keskenään, jälkeläiset saavat samoja geenejä sekä isältä että emältä. Mitä voimakkaampaa sukusiitosta käytetään, sitä suurempi osa vanhemmilta jälkeläiselle siirtyvistä geeneistä on samoja.

Perinnölliset sairaudet lisääntyvät
Resessiivisten geeniyhdistelmien aiheuttamat viat ja sairaudet pääsevät esille sukusiitosta käy­tettäessä. Resessiivinen geeniyhdistelmä tarkoittaa, että eläimen täytyy saada sama geeni sekä isältä että emältä ennen kuin geenin vaikutus näkyy eläimessä. Toisaalta sukusiitosta (esim. isä-tytär- tai täyssisarparitusta ) voidaan käyttää apuna, kun halutaan saada selville resessii­visten sairausgeenien kantajat. Sukusiitoksen käyttäminen tällaisissa tapauksissa edellyttää luonnollisesti voimakasta karsintaa ja suurta eläinmäärää.

Sukusiitostaantuma
Sukusiitos näkyy lähinnä heikentyneenä hedelmällisyytenä ja alentuneena elinvoimana. Ääritapauksissa myös tuotanto-ominaisuudet heikkenevät. Alentuneet elinvoimaominaisuudet nä­kyvät mm. pienentyneenä syntymäpainona, hitaana kasvuna, tautien vastustuskyvyn alene­misena. Sukusiitoksen haittoja kutsutaan yleisesti sukusiitosdepressioksi.

Etuja – onko niitä ?
Sukusiitoksen avulla voidaan saavuttaa myös huomattavia etuja. Jos eläinten perinnöllinen laatu tunnetaan hyvin ja populaatiokoko on riittävän suuri huonojen yksilöiden karsimiseksi jalostuskäytöstä, sukusiitoksen avulla saadaan periyttämisvarmoja, tasalaatuisia eläimiä.

Sukusiitosaste, Fx
Sukusiitosaste ilmoittaa eläimen perimässä olevien sellaisten geeniparien osuuden, joissa mo­lemmat geenit (alleelit) ovat alkuperältään samoja (homotsygoottisia), eli eläin on saanut saman geenin molemmilta vanhemmiltaan.

Määritelmän mukaan sukusiitosaste on puolet vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta:

F_x=( 1/2 )a_3xd_x

F_x = eläimen x sukusiitosaste

a_3xd_x =eläimen x vanhempien välinen sukulaisuussuhde

Sukusiitosaste on sitä korkeampi, mitä läheisempää sukua vanhemmat ovat. Kuvassa 1 on esitetty isä-tytär – ja puolisisarparituksensukusiitosasteet.

Toisaalta taas, vaikka vanhemmat ovat sukusiitettyjä mutta eivät sukua keskenään, jälke­läiset eivät ole sukusiitettyjä. Jos kuvan 1 koira X ja Y paritetaan keskenään, jälkeläisten sukusiitosaste on nolla, koska vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Milloin sukusiitosaste on haitallisen korkea?
Siihen, milloin sukusiitosaste on haitallisen korkea, ei ole selvää vastausta. Se riippuu eläinla­jista, populaatiosta ja käytetystä paritusjärjestelmästä.

Esimerkiksi kananjalostuksessa käytetään voimakasta sukusiitosta, ja sen avulla on päästy hyviin tuloksiin. Kanojen lisääntymiskyky on erinomainen ja sukupolvien välinen aika lyhyt, minkä johdosta myös populaatiokoko on suuri. Nämä kaikki mahdollistavat ankaran karsinnan, jolloin huonot yksilöt jäävät jalostuksen ulkopuolelle. Lisäksi varsinaiset tuotan­toeläimet saadaan risteyttämällä sukusiitettyjä linjoja keskenään, jolloin päästään eroon su­kusiitosdepressiosta.

Yleensä haitallisen sukusiitosasteen karkeana rajana pidetään 10 %.

Miksi sukusiitosta käytetään?
Voimakkaaseen sukusiitokseen voivat olla syynä:

• pieni populaatiokoko (kaikki mahdolliset parituskumppanit ovat enemmän tai vähem­män sukulaisia)
• ei tiedetä todellista sukusiitosastetta tai sukusiitoksen haittoja
• halutaan maksimoida jonkin hyvänä pidetyn yksilön osuus jälkeläisten sukutaulussa.

Koiranjalostuksessa viimeksi mainittu on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä, kun läheisiä sukulaisia paritetaan keskenään. Etenkin käyttöominaisuuksia on pyritty jalostamaan käyttämällä sukusiitosta paritusmenetelmänä. 

Miksi sukusiitos ei sovi koiranjalostukseen ?
Tasalaatuisten ja periyttämisvarmojen eläinten tuottaminen sukusiitoksen avulla edellyttää eläinten perinnöllisen laadun tuntemista, ankaraa eläinaineksen karsintaa sekä suurta eläin­määrää. Mikään näistä edellytyksistä ei toteudu yhdenkään koirarodun kohdalla.

Eläinaineksen karsintaa rajoittaa pienen populaatiokoon lisäksi tunneseikat ja uskomukset. Lisäksi monet perinnölliset sairaudet näkyvät liian myöhään. Sairasta koiraa on jo ehditty käyttää jalostukseen.

Eläinten perinnöllinen laatu tunnetaan yleensä huonosti. Koirien perinnöllinen taso esi­merkiksi metsästysominaisuuksien suhteen pystytään selvittämään ainoastaan jälkeläisarvos­telun avulla, koska käyttöominaisuuksien periytymisasteet ovat alhaisia johtuen suurista ym­päristövaikutuksista (koulutus) ja subjektiivisesta arvostelusta. Varman arvostelun saaminen edellyttää satoja jälkeläisiä. Harvalla koiralla jälkeläismäärät ovat riittävän suuria.

Alhaisista periytymisasteista johtuen sukutaulu kertoo huonosti koiran käyttöominaisuuksien perinnöllisestä tasosta. Hyvänä pidetyn yksilön osuuden maksimointi jälkeläisen sukutaulussa ei takaa sitä, että jälkeläisestä tulee käyttöominaisuuksiltaan hyvätasoinen.

Käyttämällä sukusiitosta pienessä, suljetussa eläinpopulaatiossa, ajaudutaan helposti um­pikujaan. Riittävän monen sukusiitetyn sukupolven jälkeen lähes kaikki yksilöt ovat sukua keskenään, jolloin perinnöllisistä sairauksista ja sukusiitostaantumasta ei enää päästä eroon.