Teksti: Koiraterapeutti Kirsi Liikanen
www.rochallor.net
Eroahdistus?
Yksinjääminen on monelle nykyajan koiralle vaikea pala. Ongelma voi olla akuutti, eli se on alkanut äkillisesti esim. muuton tai koirakaverin poismenon yhteydessä tai se on kehittynyt pidemmällä aikavälillä. Syynä voi myös olla nuoren koiran tottumattomuus, joka ajan myötä korjaantuu. Pitkittyneitä yksinolo-ongelmia kutsutaan tavallisesti eroahdistukseksi.
Tavallisimpia yksinjäämiseen liittyviä ongelmia:
Koira tekee tarpeensa sisälle
Haukkuminen, ulvominen
Ovien, listojen raapiminen
Kaappien availu
Irtaimiston tuhoaminen
Eroahdistuksesta kärsivien koirien omistajat ovat usein todella pulassa. Koiran ongelmallinen käytös voi vaikuttaa sosiaalisiinkin suhteisiin. Jatkuvasti haukkuva koira saattaa tulehduttaa välit naapuristoon ja kotia tuhoava tai sisälle tarpeitaan tekevä koira kiristää perheen sisäisiä suhteita. Kun tilanne kärjistyy perheen sisällä vaikuttaa se automaattisesti myös koiraan, jonka käytös voi jopa tilanteen johdosta huonontua.
Useimmat koiraterapeuttiin yhteyttä ottavat henkilöt kertovat ”kokeilleensa jo kaikkea”, eikä mikään ole auttanut. Kirjoista on etsitty neuvoja, tutuilta koiranomistajilta ja kasvattajalta pyydetty apua. Uusimpana vinkkilähteenä toimii internet, jonka keskustelupalstoilla käsitellään usein koiraongelmia hyvinkin kantaaottavaan sävyyn. Neuvoja on yhtä monta kuin neuvojiakin, mutta miksei mikään tunnu auttavan eroahdistuksesta kärsivälle koiralle? Tavallisin syy lienee se, että omistaja ei ole pysähtynyt miettimään syytä ongelmakäytöksen takana. On kokeiltu monenlaista vinkkiä, mutta mitään niistä ei ehkä ole viety loppuun saakka. Koiran koulutuksessahan säännöllisyys, johdonmukaisuus ja useat toistot ovat tärkeitä. Neuvot ovat myös voineet olla keskenään ristiriitaisia. Oikein hoidettuna, pitkällä aikavälillä (viikot – kuukaudet), eroahdistuksesta pääsee kyllä eroon!
Syyt eroahdistuksen takana
Eroahdistuksen ja stressin välille voisi helposti vetää yhtäläisyysviivat, sillä yksinjäämiseen liittyvä ongelmakäyttäytyminen on useimmissa tapauksissa selvä stressireaktio. Tämä tieto ei vielä riitä ongelman korjaamiseen, vaan olisi hyvä kartoittaa mitkä tekijät aiheuttavat koiralle stressiä. Vasta kun nämä osatekijät ovat tiedossa voi ongelman purku alkaa. Toiset koirat ovat stressiherkempiä kuin muut ja ne voivat stressaantua ihmisten mittapuun mukaan hyvinkin pienistä asioista.
Tarkkaile erityisesti näitä asioita:
Onko koiran kaikki perustarpeet tyydytetty? (Ravinto, liikunta, sopiva elinympäristö..)
Ovatko perheen / lauman valta- ja riippuvuussuhteet kunnossa? (niin koiran suhde perheen ihmisiin kuin muihin koiriinkin)
Saako koira riittävästi rodunomaista tekemistä ja aivotyötä? (esim. metsästys- ja paimenkoirat tarvitsevat paljon ”aivojumppaa”)
Aktivoidaanko koiraa liikaa? (tätäkin on kahta tyyppiä: superharrastajat, joille jokainen ilta on ohjelmoitu – kaikki koirat eivät sitä kestä sekä koiranomistajat, joiden ”aktivointi” on pallon tai kepin heittoa, painimista, vetoleikkejä ym. saalisviettiä kiihdyttävää toimintaa)
Onko koiralla kipuja? (on hyvin tavallista että lievästikin, mutta kroonisesti, stressaantuneen koiran lihakset ovat jännittyneet erityisesti ristiselän alueelta. Monilla koirilla tämä näkyy selvästi jo ruumiin asennossa, mutta viimeistään sen huomaa kevyesti manipuloimalla selkärangan aluetta)
Kaikkiin asioihin emme voi puuttua. Mikäli uros on hyvin yliseksuaalinen tai nartulla on hormonaalisia ongelmia, esim. valeraskauksia, voi tietysti kastrointi auttaa. Täytyy kuitenkin muistaa että stressi pahentaa näitä vaivoja yhtälailla kuin nämä stressiä. Kannattaa siis ensin kokeilla stressinsietokykyä lisääviä harjoituksia ja vasta toissijaisesti harkita leikkausta, mikäli ongelmat ovat lieviä.
Kohti rauhallisempaa olemusta
Kun stressitekijät on kartoitettu, alkaa varsinainen työsarka eli stressin aiheuttajien poistaminen / vähentäminen. Ensimmäisenä tarkistetaan perustarpeet, mietitään sopiva liikunnan ja aktivoinnin laatu ja määrä sekä tarkastellaan kriittisesti omistajan (ja muiden perheenjäsenten) – koiran välistä laumasuhdetta. Mikäli perheessä on muita koiria, yritetään selvittää niiden välinen arvojärjestys ja mahdolliset koirien väliset ristiriidat.
Stressinsietokykyä kasvatetaan erilaisten harjoitusten avulla, joita on mm.
- Paikallaolo tilanteessa kuin tilanteessa kuntoon
(erinomainen 15 päivän ohjelma) - Kontaktin kasvattaminen erityisesti ulkona
- ”Luvanpyytäminen” eli istuminen-odottaminen-katsekontakti kaikissa niissä tilanteissa, missä koira tavallisesti menee kierroksille (vieraiden ja koirien tervehtiminen, autoon meno ja sieltä poistuminen, ovesta kulkeminen, hihnan laitto, ruokakuppi…)
- Hihnassa vetämiseen puuttuminen. Ulkoillessa johtaja kävelee ensin, määrää suunnan ja vauhdin, kohtaa ja hyväksyy tai jättää hyväksymättä vastaantulijat sekä huolehtii reviirin merkkaamisesta. Mikäli koiralle annetaan päivittäin tämä vastuu, ei kannata ihmetellä stressiä ja johtajuusongelmia. Ulkoiluhan on ruoan ohella koiran päivän kohokohtia. Mikäli se saa ohjailla näiden toimintojen kulkua, voi sen käsitys laumanjohtajuudesta vääristyä. Tämmöinen määrä vastuuta luo koiralle helposti stressiä. Loppujen lopuksi vain pieni osa koirista on sopivaa ”laumanjohtajamateriaalia”, eivätkä nekään selviydy johtajantehtävistä ihmisten maailmassa.
- ”Jääkausi”, eli koiraa ei huomioida sen yrittäessä ohjailla omistajan toimintaa (esim. hoputtaminen ulos mennessä tai ruokakupin kanssa, tassulla tai kuonolla tökkiminen rapsutusten toivossa, oven edessä ääntely ulospääsyn toivossa, lelujen ylenpalttinen esittely ja tuominen, keppien, pallojen ja lumipaakkujen jahtaaminen ja tuijottelu…)
- Rentouttamisharjoitus 1: koira seisoo paikallaan, sitä pidetään kevyesti mutta varmasti reiden etuosista kiinni molemmin puolin (eli itse seisot / istut koiran takana). Koiraa pidetään aloillaan eikä päästetä vaikka se kuinka rimpuilisi. Vasta kun koira selvästi rauhoittuu ja rentoutuu, sitä kehutaan, palkitaan ja päästetään vapaaksi. Huom! Ei selkä- tai lonkkakivuista kärsiville koirille. Älä tee tätä ilman asiantuntevaa apua jos vähänkin epäilet, että koira voi purra sinua!
- Rentouttamisharjoitus 2: Aseta koira kyljelleen makaamaan. Asetu itse mukavaan asentoon sen selkäpuolelle. Sivele ja hiero kevyesti pyörivin liikkein koiraa päästä jalkoihin ja häntää kohden. Lopeta silitys välittömästi jos koira rimpuilee, mutta älä päästä sitä nousemaan. Kun koira taas rauhoittuu, sivele tai rapsuttele rauhoittavasti. Jätä sively kokonaan pois ja pidä kättä koiran lavan päällä paikallaan. Koiran pitäisi pysyä rentona paikallaan ja hyväksyä ”dominoiva eleesi” ilman rimpuilua. Tarkkaile rauhoittavia signaaleja: mikäli koira rauhoittelee (esim. lipoo huuliaan, maiskuttelee, haukottelee, siristää silmiään), vedä kättä taemmaksi, sivele ja juttele vähän koiralle. Tarkoitus ei ole ”alistaa” koiraa, eikä tehdä sen oloa epämukavaksi. Harjoitus vahvistaa omaa asemaasi koiran silmissä ja opettaa koiralle että se voi luottaa sinuun ja rentoutua ”avuttomassakin” tilassa. Älä sekoita tätä harjoitusta ”koiran selättämiseen”, jota en voi suositella missään tilanteessa. Tässäkin harjoituksessa on vaara purettaa itsensä, mikäli koiralla on taipumuksia herkästi puolustautua puremalla ja/tai sen on vaikeaa hyväksyä omistajaa yläpuolelleen arvoasteikossa.
- Hieronta ja kevyt, varovainen venyttely auttavat koiraa fyysisesti rentoutumaan. Tärkeää etenkin silloin kun koira on kroonisesti stressaantunut ja sille on muodostunut lihasjännitystä / -kipua.
Kuinka yksinolo opetetaan?
Tavallisin huolenaihe eroahdistuskoiran omistajalla on se, kuinka yksinolo lopulta opetetaan koiralle. Monissa tapauksissa voi hyvin riittää että koiran elämää muokataan rauhallisempaan, johdonmukaisempaan mutta sopivasti virikkeistettyyn suuntaan ja sen päiväohjelmaa tarkistetaan. Usein yksinoloon liittyvästä käytöksestä on kuitenkin muodostunut koiralle opittu tapa, josta sen on vaikea päästä eroon vaikka alkuperäinen stressin aiheuttaja poistuisikin (on tietysti muistettava että voimakkaasti eroahdistuksesta kärsivälle koiralle yksinjääminen on itsessään voimakas stressitekijä joka laukaisee ongelmakäytöksen). Koira on tapojensa orja, tuttu toimintatapa luo sille turvallisuutta. Erityisesti sisälle tarpeitaan tekevät koirat voivat kokea tarpeiden tekemisen helpotuksena tukalaan ja ikävään oloon:

koira aloittaa yksinjäämisen jännittämisen jo silloin kun huomaa omistajan tekevän lähtöä
- stressihormonitaso nousee
- elimistö saa ”käskyn” olla valmiustilassa
- ruoansulatuselimistö menee säästöliekille ja ruokahalu vähenee, koska lihaksisto tarvitsee lisäenergiaa
- aineenvaihdunta kiihtyy
- koiralla on tuntemuksia vatsassa (vrt. ihmisten ”stressivatsa” ennen esim. hammaslääkäriin menoa, esiintymistä tms) ja sille tulee oikea tarve päästä tarpeilleen vaikka olisi juuri käynyt ulkona
- kun koira on suorittanut ”asiansa”, sen fyysinen olo helpottuu = välitön palkkio
- koira oppii, että tarpeiden tekeminen yksinollessa tuo hyvän olon takaisin
Samasta syystä monet koirat ”merkkailevat”, myös nartut ja leikkaamattomat urokset. Tuttu haju luo turvallisuutta. (Toki merkkailuun liittyy monissa tapauksissa myös reviirin rajojen merkitseminen).
Yksinolon opetuksessa kannattaa ottaa huomioon seuraavat seikat:
- Koira opetetaan olemaan yksin eri huoneessa, vaikka omistaja on kotona. Apuna voi käyttää koiraportteja. Jatkossa olisi hyvä lisätä koiran tottelevaisuutta niin, että se menee käskystä / ohjauksesta huoneesta pois ja pysyy asetetun rajan ulkopuolella.
- Koiralle opetetaan oma paikka. Paikka voi olla korkeareunainen peti tai pahvilaatikko tai ns. näyttelyhäkki. Pedille laitetaan runsaasti pehmusteita, jotta koira voi muokata siitä pesämäisen. Etenkin lyhytkarvaiset, vinttikoiratyyppiset koirat viihtyvät pehmeillä, lämpimillä alustoilla. Omalle paikalle meno ja siellä pysyminen opetetaan niin, että se on koiralle miellyttävä asia. Mieluiten siten, että koira saa itse oivaltaa mistä on kyse. Koiraa kannattaa kehua ja palkita spontaanista paikallemenosta.
- Oma peti jätetään siihen huoneeseen / niihin huoneisiin jossa koira viettää aikaansa yksinollessaan. Sille voi jättää nameja, puruluita tai muita pitkäkestoisia herkkuja omalle paikalleen kun se jätetään yksin.
- Lelut / luut kerätään pois kun omistaja tulee kotiin ja ne otetaan taas esille ja ripotellaan koiran pedille ja pitkin huonetta, kun omistaja taas lähtee.
- Koira totutetaan siihen, että se ei sa kulkea omistajan perässä huoneesta toiseen eikä maata sohvalla / jalkojen juuressa jokaista hetkeä milloin omistaja on kotona. Sitä ohjataan ja kannustetaan irtautumaan liian voimakkaasta riippuvuussuhteesta omistajaansa.
- Koiraan ei kiinnitetä ylenpalttista huomiota omistajan ollessa kotona. Tämä koskee kaikkia perheenjäseniä. Sen tulee saada tarpeeksi positiivista huomiota, mutta huomio tulee aina vain palkkana ja omistajan aloitteesta. Jos omistajan kotonaolo on ”liian kivaa” ja koira voi liikaa vaikuttaa erinäisiin asioihin (esim. huomionhakuisuus, hoputtaminen), on kontrasti liian suuri yksinolon aiheuttamaan ”tylsyyteen”.
- Koiraa jätettäessä siihen ei kiinnitetä mitään huomiota n. puoleen tuntiin ennen lähtöä. Erityisesti riehaannuttavia leikkejä on hyvä välttää. Jos koiraa täytyy käyttää ulkona juuri sinä aikana, tulee sekin suorittaa mahdollisimman eleettömästi ja rauhallisesti.
- Kotiin tullessa tervehditään ensin muut perheenjäsenet, tehdään omat hommat ja vasta kun koira on rauhoittunut ”muistetaan että koirakin on olemassa” ja tervehditään sitä ystävällisen rauhallisesti. Jos on mentävä heti ulos, se tehdään ilman hoppuilua, edelleen mahdollisimman ”tylsän” rauhallisesti.
- Vanhasta vinkistä jättää radio tai TV auki, voi olla hyötyä. Ovikellon voi ruuvata irti tai poistaa paristot, mikäli se laukaisee koirassa haukkumisen. Oveen voi teipata ”ei mainoksia” -kyltin, jos mainostenjakaja häiritsee koiraa. Mikäli postin jakaminen häiritsee koiraa, on mahdollista tehdä postin kanssa pariksi viikoksi sopimus että saapunut posti haetaan konttorista. Nämä tietenkin ovat vain uudelleenkoulutusvaiheen apukeinoja akuuttiin hätään.
- Tekniikka on tuonut mukanaan apua tietokoneohjelman muodossa: ohjelma reagoi koiran ääntelyyn. Kun koira haukahtaa, tulee koneelta välittömästi omistajan ennalta nauhoittama kielto ja sen perään rauhoittavaa kehua. Kokeilemisen arvoinen ja voi monille koirille toimia.
- Sitruunapanta on lopettanut monen koiran osalta turhan haukkumisen ja lievissä tapauksissa se on hyvin tehokas. Suosittelen kuitenkin puuttumista myös ongelman syihin, sillä stressaantunut koira löytää aina uuden tavan eagoida huonoon oloonsa. Se voi sen sijaan tuhota, tehdä tarpeitaan tai herkkä koira voi reagoida elimellisillä vaivoilla, kuten kutina, korvien raapiminen, tassujen nuoleminen.
Entäpä lääkehoito?
Käytösongelmissa kannattaa aina konsultoida myös eläinlääkäriä, jotta koiran terveydellinen tilanne saataisiin selville. Eläinlääkäreiltä kannattaa tiedustella myös erityisesti eroahdistuksen hoitoon kehitettyä lääkitystä, joka voi olla erittäin tehokas apu etenkin alkuvaiheessa kun ongelmakäytös on pahimmillaan. Yleinen suositus on, että lääkitystä käytettäisiin käytösterapian tukena, yksinään siitä ei välttämättä ole paljon apua.
Uutena tuotteena on markkinoilla synteettisiä, koiraemon erittämän kaltaisia feromoneja erittävä laite DAP.