Koe-eläin lakia ollaan muuttamassa niin, että se mahdollistaisi karanneiden ja villiintyneiden kotieläinten käytön.
Lain muutoshanke on tyrmistyttänyt eläinten puolustajat. HESYn hallituksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen pelkää, että uudistuksen myötä palataan aikaan, jolloin tutkijoille myytiin jopa varastettuja eläimiä.

Nykyinen laki kieltää irrallaan tavattujen eläinten käytön eläinkokeissa, mutta lakimuutoksen myötä se tulisi tietyissä tilanteissa mahdolliseksi, kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola maa- ja metsätalousministeriöstä. Lakiesitys perustuu uuteen EU:n koe-eläindirektiiviin, joka kattaa uutena eläinryhmänä villiintyneet eläimet irrallaan tavattavien eläinten lisäksi.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys HESY antoi ministeriölle lausuntonsa lakiesityksestä. Yhdistys vastustaa lakia siltä osin kuin ”se mahdollistaa karanneiden, kadonneiden ja hylättyjen lemmikkien käytön koe-eläiminä”. Lakimuutos on herättänyt myös huolta ja suoranaista raivoa netin keskustelupalstoilla.

Poikkeustilanne
Pullola toteaa, että laista noussut huoli perustuu osittain väärinkäsitykseen. Hän korostaa, että lakiehdotuksessa irrallaan tavattujen kotieläinten käyttö olisi pääsääntöisesti kielletty, mutta eräissä tilanteissa lupa voitaisiin myöntää.

– Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että poikkeuslupa voitaisiin myöntää tilanteessa, jossa tutkimusta ei voitaisi tehdä millään muilla eläimillä. Silloinkin pitäisi olla vakava uhka ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle.

Lakiesitys kattaa eläinten käytön tieteellisiin ja opetustarkoituksiin. Hannele Luukkainen sanoo, että tieteellisen käytön määritteleminen on veteen piirretty viiva.

– Sanaa tieteellinen käytetään omiin tarkoitusperiin, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi Japanin valaanpyynnit, joita perustellaan tieteellisellä tutkimuksilla, vaikka valaan liha päätyy ravintoloihin.

– Tiede on todella heikolla pohjalla, jos kokeita ryhdytään tekemään löytöeläimillä.

Luvanvaraista
Eläinlääkintöylitarkastaja Pullola sanoo, että pelko lain väärinkäyttämiseen on turha, koska kokeita varten tarvitaan aina lupa eläinkoelautakunnalta.

– Poikkeuslupaa ei voida myöntää tutkimukseen, joka voitaisiin tehdä muilla eläimillä. Se on aina ensisijainen lähtökohta.

Lain mukaan koe-eläinlaitoksen on pidettävä kirjaa eläinten alkuperästä, myynnistä ja muusta luovutuksesta.

Vuosikymmenet eläinsuojelutyötä tehnyt Luukkainen pelkää, että lakimuutos kuitenkin huonontaa eläinten turvaa.

– Olen nähnyt ajan, kun eläimiä myytiin ovelta. Kuka tahansa pystyi myymään toisen lemmikin ja väittää sitä omakseen. Sitä pimeää historiaa en halua takaisin.

Sanaleikkiä
Uusi laki uudistaa paitsi lain sisältöä myös käsitteitä. Tähän mennessä laissa on käytetty sanoja eläinkoe ja eläinkoelautakunta. Nyt niiden tilalle esitetään ”direktiivin terminologiaa noudattaen” sanoja hanke ja toimenpide sekä hankelupalautakunta. Hanke tarkoittaa kokonaisuutta, johon kuuluu yksi tai useampi eläimelle tehtävä toimenpide.

SOILA SARONIEMI
soila.saroniemi@ilmedia.fi

Kopioitu lähteestä Iltalehti

Discovery Channel on dokumenttiohjelmien tuotantoyhtiö. Discovery ylläpitää viittä omaa kansainvälistä kanavaansa: Discovery Channel, Discovery World, Discovery Science, Discovery Travel & Living, Animal Planet ja teräväpiirtoinen Discovery HD.

Animal Planet on kaapelin ja satelliitin välityksellä toimiva, vuonna 1996 perustettu brittiläinen televisiokanava jonka omistavat Discovery (80 %) ja BBC (20%).

Kanava esittää ohjelmaa ympäri vuorokauden ja se näkyy jo yli 70 maassa. Kanava on perustettu kertomaan eläimistä ja niiden suhteista ihmisiin.

Suomessa Animal Planetia voi katsoa LumoTV:n tai Canal Digitalin kautta satelliitti- tai kaapelitalouksissa. Kanava on noin 70 prosenttisesti suomeksi tekstitetty. Joitakin Animal Planetin ohjelmia on myös näytetty ilmaiskanavilla.

Lokakuussa Animal Planetin kanavilla lähetettiin pari jaksoa ohjelmasta DOGS 101, jossa käsiteltiin yhdistyksemme edustamia rotuja Perunkarvatonkoira ja Meksikonkarvatonkoira.

Mukavia katseluhetkiä!

Animal Planet: Dogs 101 – 19. lokakuuta Perunkarvatonkoira

Tekijöiden kuvaus ohjelmasta:

Perunkarvatonkoira on usein kova kilpalija maailman rumin koira – kilpailussa. Peruvian Inca Orchid on uniikki ja karvaton rotu, joka on erinomainen lemmikki.

[ Avaa video ]

Animal Planet: Dogs 101 – 19. lokakuuta Meksikonkarvatonkoira

Tekijöiden kuvaus ohjelmasta:

Meksikonkarvatonkoiraa pidetään kansallisaarteena Meksikossa. Se on perinteisesti suursuosikki maailman rumin koira – kilpailussa.

[ Avaa video ]

Koiran hankinta pitää olla koko perheen yhteinen päätös. Muista, että koirastasi tulee perheenjäsen yli kymmeneksi vuodeksi – siksi päätös koiran hankinnasta tulee olla tarkkaan harkittu, sekä kaikkien perheenjäsenten yhteinen toive.

Etsiessäsi karvattoman koiran, pentua kannattaa etsiminen aloittaa ottamalla yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälittäjään, tai rotuyhdistyksen jäsenkasvattajiin.
Heiltä saat asiantuntevaa apua ja neuvoja.

Kun olet ostoaikeissa, muista:

• Sovi tapaamisesta kasvattajan kanssa nähdäksesi pennut ja niiden emän.
  Muista myös peruuttaa tulosi, mikäli sinulle tulee este.
• Ilmoita kasvattajalle myös, etsitkö näyttely- tai kotikoiraa, karvallista vaiko karvatonta.
• Muista ettei kasvattaja voi luvata 8-viikkoisesta luovutusikäisestä pennusta muuta kuin, että se on sillä hetkellä terve, lupaava pentu.
  Muista, ettei ns. takuupentuja ole olemassa, sillä pennun kasvukautena voi mennä niin paljon vikaan sinusta ja kasvattajasta riippumattomista syistä.
• Varmista, että pennut ovat reippaita, terveitä ja hyväluonteisia.
• Ota selvää pentueen vanhemmista, ennen kaikkea emän ja isän terveydestä ja luonteesta. Nähtyäsi edes toisen vanhemmista, kertoo sen ulkomuoto ja luonne viitteitä siitä, millaisia pennuista tulee aikuisina. Huomaa myös, että tilanne, kun tulet katsomaan pentuja, stressaa emää, sekä pentuja, ja siksi tilanne voi antaa hieman virheellistä informaatiota, esimerkiksi emän hermostuneisuudesta.
• Näyttelysaavutukset eivät kuitenkaan periydy pennuille, eli tittelirivistöt ei takaa mitään, sen sijaan tärkeää on vanhempien terveys ja avoin reipas luonne.
• Mikäli kyseisillä koirilla on jo ennestään jälkeläisiä, pyri ottamaan selvää niistä. Tiedot löytyvät varmimmin yhdistyksen koiratietokannasta, mutta koiranomistajilta kannattaa myös kysellä, esimerkiksi näyttelyiden yhteydessä. Älä suotta ujostele, useimmat puhuvat mielellään koiristaan ja niiden edesottamuksista.
• Pennun hinta on nykyään täysin kasvattajan itse päätettävissä. EU-jäsenyytemme myötä eivät rotuyhdistykset voi enää määritellä pennuille suositushintoja, sillä ne katsotaan kartelleiksi.
  Menneiden vuosien aikana, pääasiallisesti Perunkarvatonkoiran karvattomat pennut on myyty 800€ – 1500€ hintahajonnalla, karvalliset muunnokset 300€ ylöspäin.
  Meksikonkarvatoinkoiran karvattomat sekä karvalliset pennut myötäilee samoja hinta-haarukoita.
  (Tämä ei siis ole suositus, vaan suuntaa antava tieto menneistä vuosista.)
  Kasvattajilta kannattaa myös kysyä miksi tietty pentu on tietyn hintainen, ja kasvattajan pitää pystyä perustelemaan hinnoittelunsa.
• Jos pennussa on ostohetkellä joku vika, jonka vuoksi sitä ei voida palkita näyttelyissä, mutta joka ei estä sitä olemasta mukava kotikoira, neuvottele kasvattajan kanssa kuinka ko. vika vaikuttausi pennun aikus- elämään, millä tavalla se näkyy pennussa.
  Voit myös neuvotella pennun ostamisesta alennettuun hintaan.
  Muista jälkeenpäin, että ostit kotikoiran, jota ei oltu tarkoitettukaan näyttelykoiraksi tai jalostukseen.
• Tiedustele onko pentue eläinlääkärin tarkastama ja terveeksi toteama.
• Huomioi myös, että pentu täyttää Pevisa-vaatimukset, joista voit lukea SuKaRon sivuilta jalostusosiosta.
• Varmista, että pentue on rekisteröity Suomen Kennelliittoon.
• Varmista, että kauppaehdot laaditaan Suomen Kennelliiton mallikaavaketta käyttäen, sekä täyttää Kennelliiton asettamat säännöt, eikä ehdot muodostu kohtuuttomiksi.
• Pyydä kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeet ja noudata niitä.
• Tiedustele maksaako kasvattaja ensimmäisen vuoden jäsenmaksusi Suomen Karvattomat Rodut ry:ssä. Ellei, (Voit myös tiedustella, miksi ei) liity itse jäseneksi.
  Yhdistyksen jäsenenä saat arvokasta tietoa rodusta maassamme, voit osallistua yhdistyksen tapahtumiin, sekä postilaatikkosi tipahtaa yhdistyksen julkaisu muutamia kertoja vuodessa, jossa on myös hyödyllisiä artikkeleita, sekä asiaa koirista, kasvattajista, sekä muista karvaatomien rotujen parissa toimivista ihmisistä.
• Pidä yhteyttä kasvattajaan ja kerro pennun edistymisestä.
• Neuvottele myös kasvattajan kanssa esim. ennen näyttelyyn tai kokeeseen menoa, mikäli sinua askarruttaa jokin asia, kasvattaja varmasti mielellään auttaa sekä tukee sinua ja uutta pentuasi.

– koiran kauppaa koskevaa lainsäädäntöä-

Koiraharrastajat tuntuvat nukkuneen onnellisen unta uskoen, että mikään lainsäädäntö ei heidän kauppoihinsa ulotu, kunhan rotujärjestöllä on omat suosituksensa. Koiran kauppa ei kuitenkaan ole normaalin lainsäädännön ulkopuolella, vaan sitä säätelevät niin kauppalaki kuin kuluttajansuojalaki. Korvausvastuu on lain mukaan olemassa kaikissa kaupoissa. Korvausvastuu ei kuitenkaan ole rajaton, vaan lainsäädäntö antaa turvaa ja oikeuksia niin pennun ostajalle kuin myös kasvattajalle.

Sopimusoikeudesta
Koirankauppa on omistuksen siirtoa koskeva kaksipuolinen sopimus, joka synnyttää oikeuksia ja velvollisuuksia molemmille osapuolille. Myyjän tärkeimmät velvollisuudet ovat luovuttaa kaupan kohde sovittuna aikana ja sovitunlaisena. Vastapainoksi hänellä on oikeus kauppahintaan ja siihen, että koira noudetaan sovittuna aikana Myös näyttelyissä tai terveystarkastuksissa käymisestä voidaan sopia. Lähtökohtana on sopimusvapaus: kaikesta voidaan sopia, ja tehdyt sopimukset myös sitovat. Sopimusoikeudessa on kuitenkin voimassa yleinen kohtuuttomuuskielto. Sopimussidonnaisuus toteutuu siten, että sopimusta rikkova osapuoli on velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen aiheutuneen vahingon. Jos rikkomisesta ei aiheudu rahassa mitattavaa vahinkoa, sopimusrikkomuksella ei ole oikeudellisia seuraamuksia. Joissakin tapauksissa loukatulla osapuolella on mahdollisuus vaatia kaupanpurkua.

Kauppalaki ja kuluttajansuojalaki
Kaikkea kauppaa koskeva kauppalaki tuli voimaan 1.1.1988. Yksityisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita säätelee lisäksi kuluttajansuojalaki. Näitä riitoja käsittelee kuluttajavalituslautakunta (KVL), joka on antanut myös useita koiria koskevia ratkaisuja. Kuluttajavalituslautakunnan päätökset ovat suosituksia ja lautakunta käsittelee nimenomaan kuluttajan tekemiä valituksia. Ratkoessaan tehtyjä valituksia lautakunta hankkii asiantuntija lausuntoja päätöstensä tueksi. Käsittely lautakunnassa on maksuton. Tapausten käsittelyaika jaostossa on 9-10 kuukautta, ja lautakunnan antama ratkaisu on aina suositus, lautakunnalla ei täytäntöönpano oikeutta. Elinkeinonharjoitajista 70-80% kuitenkin noudattaa kuluttajavalituslautakunnan heille antamaa kielteistä päätöstä. Tapauksista noin neljä kymmenestä päätyy valituksen tehneen kuluttajan eduksi.

Tuotevastuulaki
Lain mukaan myyjällä on vastuu tuotteen ympäristölleen aiheuttamista vahingoista: vastaako siis kasvattaja pureskelluista sohvista ja kengistä tai pissatuista matoista. Vastuun edellytyksenä on, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin sitä liikkeelle laskettaessa voitiin olettaa. Turvallisuuteen vaikuttavat mm. käyttötarkoitus, ennalta arvattava käyttö, käyttöohjeet, varoitukset, yleisesti tunnetut riskit. Näillä perusteilla voidaan useimmissa tapauksissa pitää koiranpentua ”turvallisena tuotteena”, koska pahanteko kuuluu pentujen yleisesti tunnettuihin ominaisuuksiin. Poikeuksellisen vilkkaiden pentujen kohdalla lienee parasta varoittaa ostajaa.

Minäkö elinkeinonharjoittaja !?!
Monet yllättyvät kuullessaan heitä kutsuttavan elinkeinonharjoittajiksi. ”Tämä on vain tällaista harrastusta”. Peukalosääntönä on, että kasvattajan katsotaan toimivan elinkeinon harjoittajan tapaan, jos hän on kolmen edellisen vuoden aikana tuottanut vähintään yhden pentueen vuodessa tai vähintään kaksi samana vuonna. Toimii yleensäkin vastiketta vastaan.

Koira on elävä olento, ei esine
Ajatus siitä, että koirankauppaa voitaisiin arvioida oikeudellisin perustein, tyrmätään usein harrastajapiireissä toteamalla, ettei koira ole mikään esine. Mikään eloton esine se ei toki olekaan. Oikeudellisessa kielenkäytössä esineellä kuitenkin tarkoitetaan sellaista yksilöitävissä olevaa kokonaisuutta, johon voi kohdistua oikeuksia, kuten omistusoikeus, ja johon voidaan hankkia tai luovuttaa oikeuksia esimerkiksi ostamalla, vuokraamalla tai lainaamalla. Tässä mielessä koira on irtain esine. Joka tämän kiistää voi vapaasti lakata perimästä rahaa pennuistaan.

Oikeudenmukainen riskinjako Elävän eläimen kaupan tekee niin erityiseksi se, että myyntihetkellä ei koskaan voida varmasti sanoa, millainen pennusta lopullisesti tulee. Kaupan kohde on oikeastaan vasta koirana aihio, joka muokkautuu valmiiksi paitsi syntymässään saamiensa perintötekijöiden, myös suuressa määrin ympäristön vaikutuksesta. Eläinlääkäritkään eivät usein ole yksimielisiä siitä, paljonko kumpikin tekijä vaikuttaa minkäkin sairauden ilmenemiseen. Uutta tutkimustietoa tulee kaiken aikaa.

Kuka kantaa geneettisestä epävarmuudesta aiheutuneen riskin?
Kumman osapuolen tulisi sitten kantaa riski siitä, että koirassa onkin jokin sairaus, joka voi aiheuttaa kalliita leikkauksia ja lääkityksiä ja jopa koiran lopettamisen? Johdonmukaista olisi ajatella, että vastuu kaupankohteesta on sillä, joka kaupasta saa taloudellisen hyödyn. Korvauksessahan ei ole kyse ostajalle tyhjästä lahjoitettavasta rahasummasta, vaan jo maksetun kauppahinnan alentamisesta jälkikäteen koiran arvoa vastaavaksi. Asiaa ei muuta väite, että kasvatustyö olisi vain harrastustoimintaa, koska kenelläkään ei liene velvollisuutta rahoittaa toisen harrastusta saamatta itse mitään vastineeksi. Kasvatustoimintaa harjoitetaan usein niin pienessä mittakaavassa, että mahdollisuudet vakavaan ja vastuuntuntoiseen koiranjalostukseen heikkenevät, jos vastuu sälytetään täydessä ankaruudessaan kasvattajalle. Tämän vuoksi oikeudenmukaisia eivät ole sen enempää koiranostajat, jotka uskovat, että virheen kuin virheen tulee olla muutettavissa rahaksi, kuin ne kasvattajatkaan, jotka luulevat, ettei heidän tarvitse koskaan korvata mitään.

Korvausvastuu kaikissa kaupoissa
Koiran virheen seurauksia arvioitaessa on tärkeää pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensiksi: korvausvastuu on lain mukaan olemassa kaikissa kaupoissa. Ja toiseksi: korvausvastuun ei suinkaan tarvitse olla rajaton. Sekä kauppa- että kuluttajansuoja laissa lähtökohtana on, että myyjä vastaa siitä, että kaupan kohde on sellainen mistä on sovittu. Jos se ei ole sopimuksen mukainen, siinä on virhe ja myyjällä on virheestä vastuu. Hän vastaa siitä tietoisuudestaan tai tuottamuksestaan riippumatta. Vastuu syntyy kuitenkin vain virheistä, jotka ovat olleet koirassa jo kauppahetkellä. Näitä ovat myös ns. piilevät virheet, eli sellaiset viat, joita myyntihetkellä ei ole voitu havaita vaan jotka tulevat esiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi perinnöllisiä sairauksia aiheuttavat geenit ovat koirassa jo kauppahetkellä. Molempien lakien mukaan on kuitenkin mahdollista käyttää myyjän vastuuta rajoittavaa ehtoa, jonka mukaan ostaja hyväksyy kaupan kohteen ”siinä kunnossa kun se on”, riskeineen kaikkineen. Ehdon käyttämisen edellytyksenä on, että ostajalla on mahdollisuus tarkastaa koira huolellisesti ennen sopimuksen tekemistä ja että ostaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa. Näillä ennen kaupantekoa annetuilla tiedoilla koiran ominaisuuksista ja käytöstä on ratkaiseva merkitys Siihen kuuluvat myös ennen kauppaa markkinoinnissa tai muuten annetut tiedot. Nämä tiedot määräävät, mitä ostajalla on oikeus kaupan kohteesta odottaa. Se, miten paljon tietoa tulee antaa, vaihtelee tilanteittain mm. koiran käyttötarkoituksen mukaan. Olennaisia tietoja ovat esim. hoito-ohjeet, koirassa olevat havaittavat virheet (väri-, kives-, hammasviat) ja niiden merkitys, rodulle tyypilliset perinnölliset tai rakenteelliset sairaudet tai virheet sekä koiran perinnölliset taipumukset saada näitä virheitä Olennaista tietoa ovat myös vanhempien tutkimustulokset ja vanhempien aikaisemmat pentueet. Jos vanhempia ei ole tutkittu, myyjä laiminlyö tiedonantovelvollisuutensa. Myös perinnöllisten virheiden merkitys kuuluu listaan ”olennaista tietoa”; merkitys näyttelyiden, jalostuksen, lääkärinkulujen kannalta.

Vastaako koira annettuja tietoja?
Korvausvastuu syntyy lain mukaan, jos koira ei ole myyjän nimenomaisesti antamien tietojen mukainen. Jos kasvattaja sattuu lupaamaan pennun olevan varma valio tai väittää pennussa olevaa värivirhettä sallituksi tai iän myötä korjaantuvaksi, hänen on myös vastattava sanoistaan. Järjenkäyttö ei kuitenkaan ole kiellettyä, joten mihin tahansa yleiseen kehumiseen ei korvausvaatimusta voi perustaa – ”kiltti pentu” voi kasvattajan mielestä olla kiltti vaikka se olisikin villi ja toimelias ja ”kaunis pentu” voi olla kaunis pihtipolvisenakin. Toinen laista seuraava korvausperuste on se, että myyjä on jättänyt kertomatta sellaisia tiedossaan olleita seikkoja, joilla olisi ollut olennainen merkitys kauppaa päätettäessä. Tällaisia seikkoja ovat koirassa ostohetkellä näkyvien virheiden merkitys, myös koiran mahdollista geeniperimää koskevat tiedot. Myyjän tiedonantovelvollisuus on luonnollisesti sitä laajempi, mitä suurempi merkitys tiedoilla on koiran käyttötarkoituksen kannalta, esimerkiksi jos ostaja kertoo olevansa hankkimassa koiraa jalostuskäyttöön. Ostajalle on myös syytä kertoa rodussa esiintyvistä vioista ja sairauksista yleisesti, jotta hän osaisi suhtautua kyseisen koiran riskiin saada näitä vikoja koko rodun tilanteeseen. Eläinlääkärin todistus on merkittävä tieto koiran sen hetkisestä kunnosta, mutta eläinlääkärit eivät edes väitä voivansa nähdä pennun lävitse, mitä virhegeenejä se kantaa perimässään. Eläinlääkärin todistusta ei siten mitenkään voida pitää vakuutuksena siitä, ettei pentu tule saamaan perinnöllisiä sairauksia. Ostajaa ei ole kuitenkaan tarkoitus hukuttaa paperitulvaan. Sellainen luettelo, johon on koottu kaikki koirissa koskaan todetut perinnölliset sairaudet tai viittaukset kaikkiin nimetyissä koirakirjoissa esiteltyihin sairauksiin ovat asiallisesti merkityksettömiä, koska ne eivät enää anna konkreettista tietoa juuri käsillä olevaan kauppaan liittyvistä riskeistä. Yksi tärkeä tietopaketti on pennun kirjalliset pennun hoito-ohjeet. Koska perinnöllisten sairauksien esiintulo johtuu usein monasti hoito- ja ruokintavirheistä, kasvattajan on syytä kyetä tarvittaessa osoittamaan antaneensa kaupan yhteydessä ostajalle sellaiset ohjeet, jotka ovat koiran hoidon ja pidon kannalta tarpeen.

Kaikki paperille
Kaikki kauppatilanteessa puheeksi tulevat olennaiset seikat on kirjattava mukaan kauppasopimukseen. Suullisiksi jääneitä lupauksia on jälkikäteen mahdoton näyttää toteen, ellei ole sattunut ottamaan mukaansa kahta puolueetonta todistajaa. Kirjallisen sopimuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kauppasopimukseen on lisätty tyhjiä rivejä juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä niiden täyttämistä ole pidettävä epäluottamuksen osoituksena, vaan juuri avoimmuuden ja rehellisyyden!

Reilua peliä
Tärkeätä on siis harkita ensin, onko koirassa virhe, jos on, niin vastaako myyjä virheestä ja jos vastaa, niin paljonko ja miten korvataan. Ei suinkaan ole itsestään selvää, että virhetilanteissa tulisi aina palauttaa koko kauppasumma tai puolet siitä. Jos korvausvastuu on olemassa, korvauksena maksetaan ensisijaisesti hinnan alennusta. Suurin mahdollinen hinnan alennus on kauppahinta; tämä ei ole sama asia kuin kaupanpurku. Ostajalla on oikeus purkaa kauppa, jos muu seuraus ei ole kohtuullinen. Myyjällä on aina oikeus korjata virhe, jos hän siihen pystyy. Uutta koiraa voidaan tarjota tilalle, mutta ostajalla ei ole velvollisuutta hyväksyä sitä korvaukseksi. Lisäksi virheen aiheuttamista kuluista voi joutua maksamaan vahingonkorvausta, esimerkiksi eläinlääkärinkuluja. Korjaamista lukuunottamatta korvausmuodon valinta on kuitenkin ostajan oikeus. Hänellä voi esimerkiksi olla hyviä syitä olla haluamatta uutta koiraa, jolloin myyjä ei voi kieltäytyä palauttamasta kauppahintaa rahana. Myös aiheelliset eläinlääkäri kulut korvataan, jos niiden määrä ei ylitä koiran arvoa.

Paljonko korvataan?
Korvauksen suuruus riippuu virheen merkityksestä, eli siitä, miten pahasti virhe alentaa koiran arvoa ja haittaa sen käyttämistä aiottuun tarkoitukseen. Perinnöllisissä virheissä otetaan myös huomioon, kuinka pitkän aikaa koira ehti olle terveenä ennen kuin virhe ilmeni (ns. käyttöhyöty). Perinnölliset viat ilmenevät joskus vasta hyvinkin myöhään, esim. PRA:n ilmenee mahdollisesti vasta koiran ollessa vaikkapa 6 vuotias. Tällöin virhe on ollut koirassa jo kaupantekohetkellä. Kuluttajavalituslautakunnan mukaan kasvattaja on vastuussa tästä, mutta ei ole enää korvausvelvollinen, koska ostajalla katsotaan olleen käyttöhyötyä koirasta jo usean vuoden ajan. Toisena esimerkki voidaan mainita tapaus lonkkaviasta, jossa koira jouduttiin lopettamaan 2,5 vuoden iässä. Eläinlääkäri totesi kyseessä olevan perinnöllisen vian, jonka jälkeen ostaja otti yhteyttä koiran kasvattajaan, joka lupasi korvata puolet koiran hinnasta. Parin viikon kuluttua ostaja vaati kuitenkin myös toista puolikasta koiran hinnasta. Kuluttajavalituslautakunnan näkemyksen mukaan jo maksettu puolikkaan hinnan palautus oli ollut riittävä. Ostajalla oli ollut koirasta jo käyttö hyötyä. Virheistä puhuttaessa on olennaisinta tarkastella häiritseekö virhe koiran päivittäistä elämää. Koiran päätarkoitus on kuitenkin useimmiten olla ihmistensä ilona ja seurana

Oikeus kauppahintaan
Kasvattajalle myyjänä kuuluva keskeisin oikeus, eli oikeus koirista saatavaan kauppahintaan, on turvattu kauppasopimuksessa omistuksenpidätysehdolla. Omistusoikeus kuuluu myyjälle, kunnes kauppahinta on kokonaan maksettu. Tämän vuoksi kasvattajan ei tarvitse luovuttaa pentua ennenkuin se on kokonaan maksettu. Mikäli ostaja ei ilmesty sovittuna aikana pentua noutamaan tai tarjoaa tällöin vain osaa kauppahinnasta, kasvattaja voi purkaa kaupan ja myydä pennun toiselle.

Milloin sopimus koiran kaupasta syntyy?
Mikäli kauppa jää syntymättä ostajasta johtuvasta syystä, pentua varattaessa peritty varausmaksu (käsiraha) jää kasvattajalle. Tällöin voidaan ajatella ostajan rikkoneen sopimusta ja siten käsirahan luonne on vahingonkorvausta. Varausmaksun on kuitenkin oltava kohtuullinen, kohtuullisena pidetään yleensä 10-15% kauppahinnasta Sopimuksen koiran kaupasta voidaan katsoa syntyneen silloin, kun tahdon ilmaisu on molemminpuolinen tyyliin: ostaja: “Minä haluan ostaa tämän pennun” myyjä “Minä myyn sinulle tämän pennun” Kasvattajalla on oikeus periä maksua pennun hoidosta, jos ostajan kanssa sovitaan, että pentu luovutetaankin tavanomaista luovutusikää myöhemmin. Ennen luovutusikää aiheutuneista hoitokuluista ei voida periä maksua, koska nämä kulut olisivat syntyneet joka tapauksessa. Kirjallisen sopimuksen merkitys on olematon silloin, kun asiat sujavat hyvin ja uskomattoman tärkeä sillon, kun asiat mutkistuvat.

Artikkelin pohjana juristi Ilkka Lahtisen (kuluttajavalituslautakunta) luento ”Koirankauppa ja kuluttajansuoja” sekä Annika Kutilaisen (OTK) artikkeli koirankaupanehdoista.

Päivi Säviaho

– muutamia vinkkejä sijoitussopimusta harkitsevalle – Omistusoikeus.
(Luovuttaja = KASVATTAJA
vastaanottaja=SINÄ)

Sijoitussopimus

• Ennen kuin allekirjoitat sijoitussopimuksen, selvitä itsellesi mitä
  myönteisiä ja kielteisiä eroja on sijoituskoiran ja omistuskoiran
  hankinnan ja pidon välillä.
• Tutustu tarkoin oheisiin luovutusehtoihin.
  Mikäli sijoitussopimuksen ehtoja lisätään tai muutetaan, ne eivät
  saa muodostua vastaanottajan kannalta kohtuuttomiksi.
• Koiran hallintaoikeus kuuluu vastaanottajalle omistus- ja jalostusoikeuden
  jäädessä määräajaksi luovuttajalle.
• Osapuolet sopivat tarkemmin näiden oikeuksien sisällöstä lisäehdoissa.
  (esim. valmennus ja osallistumiskerrat, jotka kuitenkaan ei saa muodostua kohtuuttomiksi)
  Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle viimeistään 30 päivää ennen, milloin hän aikoo viedä koiran näyttelyyn, kokeeseen tai kilpailuun.
• Mahdollisen vahingon sattuessa maksettava korvaus suoritetaan vakuutuksen ottajalle, ellei korvauksen jaosta ole lisäehdoissa muuta sovittu.
• Tutustu ohessa olevaan Koiranomistajan ja haltijan perussääntöön.
  Vaadi luovuttajalta koiran ruokinta- ja huolto-ohjeet.
• Sijoituskoiraa ottaessasi käytä aina apuna Suomen Kennelliiton
  ja ao. rotujärjestön asiantuntemusta.

Vakuus- eli takuuraha, sekä muut raha-asiat.

• Normaali Suomen Kennelliiton hyväksymä takuuraha on enintään puolet pennun hinnasta, jonka luovuttaja palauttaa vastaanottajalle, käytettyään koiraa sopimuksen mukaisesti jalostukseen. Maksu palautetaan viimeistään, kun pentueen syntymästä on kulunut kaksi kuukautta.
• Jos luovuttaja ei käytä koiraa jalostukseen, vakuusmaksu jää hänelle, mutta koiran omistusoikeuden tulee siirtyä vastaanottajalle joka tapauksessa viimeistään koiran täyttäessä neljä (4) vuotta, ellei sopimukseen toisin ole kirjoitettu. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vaihtoehtoista kolmea vuotta (3). Kaikki yli neljä vuotta menevät sopimukset, Suomen Kennelliitto katsoo kohtuuttomiksi.
• Jos narttu synnyttää vastaanottajan luona, on hänellä oikeus saada luovuttajalta käypä korvaus, hoito- lisäruokinta, sekä muista kuluista.

Lisäehdoista

• Osapuolet voivat sopia lisäehdoista tai muuttaa edellä olevia ehtoja, jos se
  esim. koiran iän tai huomattavan arvon vuoksi (tuontikoirat) on tarkoituksenmukaista.
  Lisäehdot on syytä tehdä kirjallisesti. Lisäehdoissa ei saa kuitenkaan asettaa vaatimuksia sijoituspentujen lukumäärän, värin tai sukupuolen suhteen. Lisäehdot eivät saa muodostua kohtuuttomiksi.
• Jos siis pentueeseen syntyisi vain yksi pentu, sen katsotaan olevan yksi pentue sekä sijoitussopimuksen raukeamiseen oikeuttava seikka, vaikkei pentu sitten jäisikään eloon.
• Vastaanottaja ilmoittaa luovuttajalle nartun juoksuajoista viimeistään
  toisena päivänä niiden alkamisesta.
• Luovuttaja ilmoittaa vastaanottajalle hyvissä ajoin, milloin hän aikoo astuttaa nartun.
• Mikäli vastaanottaja päättää luopua koirasta, koira palautetaan luovuttajalle ja vakuusmaksu jää luovuttajalle.

Omistusoikeudesta

• Osapuolet voivat milloin tahansa sopia siitä, että vastaanottaja lunastaa omistusoikeuden kokonaan luovuttajalta maksamalla vakuusmaksun ja pennun hinnan erotuksen.
• Osapuolilla ei ole oikeutta siirtää tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan
  kolmannelle osapuolelle.
• Luovuttajalla on oikeus pitää koiran rekisteritodistus hallussaan sijoitussopimuksen täyttymiseen asti, mutta sopimuksen täytyttyä, pitää luovuttajan toimittaa rekisteripaperi sekä omistajanmuutosilmoitus viipymättä vastaanottajalle.
• Jos luovuttaja ei käytä koiraa jalostukseen, vakuusmaksu jää hänelle, mutta koiran omistusoikeuden tulee siirtyä vastaanottajalle joka tapauksessa viimeistään koiran täyttäessä neljä (4) vuotta, ellei sopimukseen toisin ole kirjoitettu. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa vaihtoehtoista kolmea vuotta (3). Kaikki yli neljä vuotta menevät sopimukset, Suomen Kennelliitto katsoo kohtuuttomiksi.

Koiranomistajan ja -haltijan perussääntö on luettavissa Suomen Kennelliiton SKL:n internetsivuilta tästä linkistä:

amazon cloud