ROTUMÄÄRITELMÄ (Kennelliitto 15.4.2014)
MEKSIKONKARVATONKOIRA
Käyttötarkoitus
Tuhansia vuosia sitten meksikon alkuperäiskansat pitivät meksikonkarvatontakoiraa Xolotl-jumalan edustajana, mistä juontuu myös rodun alkuperäinen nimi ”xoloitzcuintli”, eli tuttavallisemmin ”xolo”. Niiden uskottiin muun muassa saattavan vainajien sielut tuonpuoleiseen. Arkeologisissa kaivauksissa vanhoista haudoista onkin löytynyt merkkejä kuolleiden ihmisten mukana haudatuista karvattomista koirista. Xoloja myös uhrattiin erilaisissa uskonnollisissa ja juhlallisissa seremonioissa ja niiden lihaa pidettiin erittäin arvokkaana. Nykyisin meksikonkarvatonkoira toimii lähinnä seurakoirana, mutta erityisesti isompien kokomuunnosten yksilöt sopivat myös vahtikoiriksi.
Luonne ja käyttäytyminen
Meksikonkarvatonkoira on valpas, älykäs, atleettinen, aktiivinen ja omalle perheelleen uskollinen. Xolo on hyvä vahtikoira ja vieraita kohtaan se saattaa olla varautunut olematta kuitenkaan aggressiivinen tai arka.
Yleisimmät asiat terveydestä
Meksikonkarvatonkoira on Suomessa nuori ja vielä melko harvinainen rotu, joten terveystuloksista ei vielä kovin kattavaa pitkän ajan otantaa ole saatavilla. Erityisesti jalostukseen käytettäviä koiria on silti kiitettävän ahkerasti tutkittu ja jo saatujen tulosten valossa rodun terveystilanne on yleisesti ottaen hyvä.
Meksikonkarvattomallakoiralla ei ole PEVISA-ohjelmaa, mutta rotuyhdistys suosittelee jalostukseen käytettäville koirille tehtävän silmä-, sydän-, polvinivel-, kyynärnivel- ja lonkkaniveltutkimukset.
Karvattomilla yksilöillä voi esiintyä karvattomuuteen liittyen hammaspuutoksia ja hampaissa voi olla myös virheasentoja. Karvaton koira pärjää harvemmillakin hampailla, mutta hampaiden ja ikenien kunnosta on hyvä pitää erityistä huolta. Karvallisilla yksilöillä tulee olla täysi hampaisto.
Turkinhoito
Karvattoman koiran iho on terveenä melko helppohoitoinen. Laadukkaalla ruokinnalla iho pysyy pehmeänä ja joustavana, eikä koiraa tarvitse pestä tai rasvata kovin usein. Jos iho naarmuuntuu tai kylmempinä vuodenaikoina vaatteiden saumoista tulee hiertymiä, voi ihoa rasvata esimerkiksi pihkavoiteella tai kookosöljyllä. Tarvittaessa pesun yhteydessä koiralle voi tehdä ihon ”kuorinnan” ruokaöljy-sokeri -seoksella. Kesällä ihon pigmentti suojaa koiran ihoa palamiselta, mutta erityisesti valkokirjavien (osittaisesta pigmentin puutoksesta johtuva pilkullinen väritys) koirien ihoa voi joutua suojaamaan vaatetuksella tai aurinkorasvalla, jos koira viettää paljon aikaa auringonpaisteessa.
Karvallisissa yksilöissä esiintyy monenlaista karvanlaatua, joten turkinhoidon vaativuus määräytyy karvanlaadun mukaan. Lyhytkarvaiselle pohjavillattomalle turkille ei tarvitse tehdä juuri koskaan mitään, kun taas partainen terrierikarvainen turkki voi vaatia säännöllistä nyppimistä jotta karva pysyy siistinä. Pohjavillallisten yksilöiden karvanvaihtoa voi helpottaa harjaamalla ja pitkäkarvaisten koirien turkkia on hyvä kammata takkuuntumisen ehkäisemiseksi.
Meksikonkarvattomienkoirien kynnet ovat vahvat ja ne kasvavat nopeasti, joten kynsiä on hyvä lyhentää viikoittain, jotta ne eivät pääse kasvamaan liian pitkiksi ja aiheuttamaan tassun virheasentoja.
Millaiselle ihmiselle rotu sopii
Meksikonkarvatonkoira on alkukantainen rotu, joten se ei välttämättä ole kaikista helpoin valinta ensimmäiseksi koiraksi, mutta kun yhteinen sävel löytyy ja säännöt ovat kaikille selvät, saa xolosta uskollisen ystävän. Xolo vaatii omistajaltaan jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta, sekä toisinaan myös melko pitkää pinnaa ja huumorintajua. Aktiiviselle ulkoilijalle meksikonkarvatonkoira on mainio kaveri, ja jos omistajalta löytyy viitseliäisyyttä, voi xolon kanssa harrastaa monipuolisesti eri lajeja, esimerkiksi agilityä, rallytokoa tai taakanvetoa. Monet xolot syttyvät myös viehejuoksulajeihin.
Muuta
Meksikonkarvattomastakoirasta on kolme eri kokomuunnosta, joilla on kuitenkin sama rotumääritelmä ja eri kokoja saa jalostuksessa yhdistää keskenään. Kaikissa kokomuunnoksissa on sekä karvattomia että karvallisia yksilöitä. Iso kokomuunnos on 46-60 cm korkea, mutta erinomaisilla yksilöillä sallitaan 62 cm, keskikokoinen 36-45 cm ja pieni 25-35 cm.